Mikä on spondyloosi?
Spondyloosi (spondylosis deformans) on selkärangan ei-tulehduksellinen rappeumasairaus, jossa nikamien reunoille muodostuu luupiikkejä. Alkavassa spondyloosissa luupiikit ovat pieniä löydöksiä yhden tai kahden nikaman päässä ja pitkälle edenneissä tapauksissa nämä piikit kasvavat välilevyjen yli muodostaen sillan viereiseen nikamaan. Koirilla tyypillisimmin muutokset näkyvät lannerangassa sekä viimeisissä rintanikamissa, mutta muutoksia voi löytyä mistä tahansa selkärangan alueelta.
Spondyloosi on tyypillinen löydös etenkin iäkkäämmillä lemmikeillä ja ne voivat usein olla täysin oireettomia satunnaislöydöksiä. Iän lisäksi muita syitä luupiikkien kehittymiselle ovat esimerkiksi selkärankaan kohdistuvat mikrotraumat (jatkuvan rasituksen seurauksena) tai synnynäiset viat. Perinnöllisenä sairautena spondyloosia esiintyy etenkin boksereilla, joilla periytymisasteen on arvioitu olevan noin 0.42-0.62.
Periaatteessa mikä tahansa selkärangan epävakautta aiheuttava tila voi altistaa luupiikkien muodostumiselle. Tarkalleen spondyloosin patofysiologia ei kuitenkaan ole selvillä. Spondyloosi voi olla myös sekundääristä, eli jostakin toisesta sairaudesta, kuten välilevyrappeumasta tai lumbosakraalistenoosista johtuvaa.
Spondyloosin lisäksi koiran selkärangassa voi samanaikaisesti ilmetä diffuusi idiopaattinen skeletaalinen hyperostoosi (DISH). Tässä sairaudessa pehmytkudoksiin muodostuu uudisluumuodostusta, joka näkyy röntgenkuvissa aaltoilevana, vähintään neljän nikamavälin mittaisena muutoksena. Usein DISHiä pidetään voimakkaana spondyloosimuutoksena.
Mitkä ovat spondyloosin oireet?
Monissa tapauksissa spondyloosi on oireeton löydös. Edetessään se voi kuitenkin aiheuttaa erinäistä oireilua, kuten selkärangan liikeradan pienentymistä, joka esiintyy koirassa jäykkyytenä. Lisäksi koirilla voi esiintyä ontumista ja hyppäämishaluttomuutta. Luupiikkien kasvuvaiheessa koirat voivat olla kivuliaita, mutta yleensä täysin luutunut silta ei ole enää yhtä kipeä.
Oireilu liittyy usein myös luusiltojen sijaintiin. Jos muutokset ovat ventraalisia, eli luupiikki muodostuu nikaman alapinnalle ovat oireet enimmäkseen selkärangan liikerataan liittyviä. Jos luupiikkejä muodostuu nikamien sivuille tai yläpinnalle, voivat ne pahimmassa tapauksessa painaa hermojuuria, aiheuttaen neurologisia oireita. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi neurologiset puutokset takajaloissa, vaikeammissa tapauksissa esimerkiksi virtsanpidätyskyvyttömyys. Neurologiset oireet riippuvat luupiikkien sijainnista ja siitä, miten voimakkaasti ne painavat hermoja.
Miten spondyloosi diagnosoidaan?
Usein spondyloosi havaitaan esimerkiksi vatsaontelon röntgenkuvissa satunnaislöydöksinä. Röntgenkuvaus onkin yksinkertaisin tapa diagnosoida spondyloosi. Kuvat otetaan tyypillisesti lanne- ja rintarangasta eläimen maatessa kyljellään. Näin pystytään helposti toteamaan nikamien alapinnoille kehittyvät luupiikit. Lisäksi voidaan selkärankaa myös kuvantaa myös eläimen maatessa selällään, jolloin voidaan paremmin nähdä mahdolliset nikamien sivuilla kasvavat luupiikit.
Vaikka röntgenkuvaus on yksinkertainen ja nopea toimenpide, voidaan sen avulla kuitenkin vain nähdä luupiikkien läsnäolo, mutta esimerkiksi magneettikuvaus tai tietokonetomografia voivat olla tarpeellinen hermojen kunnon tarkistamiseksi neurologisten oireiden esiintyessä.
Miten spondyloosia voidaan hoitaa?
Tapauksissa, joissa spondyloosi on satunnaislöydös ja potilas on oireeton, riittää tilanteen seuraaminen.
Mikäli oireena on jäykkyyttä, liikkumishaluttomuutta tai kipua, voidaan spondyloosia hoitaa samaan tapaan kuin nivelrikkoa. Tähän kuuluvat:
- tulehduskipulääkkeet (esimerkiksi meloksikaami tai karprofeeni)
- fysioterapia,
- säännöllinen liikunta sekä
- painon hallinta.
Toisinaan tapauksissa joissa luupiikit aiheuttavat voimakasta kipua tai painavat hermojuuria, voidaan tarpeen mukaan suositella kirurgiaa. Tämä vaatii kuitenkin ensin tarkempia tutkimuksia röntgenkuvausta tarkemmilla kuvausmenetelmillä.
Voiko spondyloosia ehkäistä?
Roduilla, joilla spondyloosi on todettu perinölliseksi, voidaan esiintymistä vastustaa jalostusvalinnoilla. Muissa tapauksissa ei spondyloosia voida juuri ehkäistä. Nuorellakaan koiralla todettu puhdas selkä ei poissulje vanhenemisen mukanaan tuomia muutoksia.
On ennen kaikkea tärkeä huomioida koiran yleisvointi ja suunnitella hoito sen perusteella. Yleisesti ottaen spondyloosilla on hyvä ennuste ja usein tulehduskipulääkitys yhdessä esimerkiksi fysioterapian kanssa riittää parantamaan potilaan elämänlaatua.
