Sikaripunkki – Demodex Canis on ulkoloinen, joka voi aiheuttaa demodikoosiksi kutsuttua ihosairautta. Loinen pesiytyy koiran ihon sisälle karvatuppeen.
Sikaripunkkia tavataan terveen ja oireettomankin koiran iholla ja oireita nähdään useimmiten vain pennuilla ja vastustuskyvyltään heikoilla yksilöillä. Sikaripunkit siirtyvät emolta pennuille 2–3 ensimmäisen elinpäivän aikana.
Sikaripunkin hoito ja ennuste riippuvat oireiden vakavuudesta, koiran iästä ja mahdollisista taustasairauksista.
Sikaripunkille altistavat tekijät ja tartunta
Sikaripunkkia tavataan myös terveen koiran iholla oireettomalla koiralla, eli varsinaista tartuntariskiä loiset eivät aiheuta koirien välillä. Sikaripunkkien kannan hallitsematon lisääntyminen voi olla seurausta alentuneesta vastustuskyvystä esimerkiksi sairauden tai stressin seurauksena.
Alttiudella nuoruusiän demodikoosin kehittymiseen on epäilty olevan myös perinnöllisiä syitä. Sikaripunkit siirtyvät emon iholta pennuille ensimmäisten elinvuorokausien aikana.
Sikaripunkkitartunnan aiheuttaman demodikoosin oireet
Sikaripunkin aiheuttama sairaus jaetaan paikalliseen ja yleistyneeseen demodikoosiin ja juveniiliin eli pentuiän demodikoosiin.
Sikaripunkki aiheuttaa oireilevalla yksilöllä karvanlähtöä, kutinaa, punoitusta ja hilseilyä iholla. Erityisesti nuoruusiän demodikoosin ainoa oire voi olla karvattomat ihoalueet pään seudulla ja eturaajoissa. Iholle voi muodostua märkäisiä näppylöitä, mustapäitä ja sekundaarisia bakteeritulehduksia ihon vaurioitumisen seurauksena. Oireileva ihoalue voi olla yksittäinen tai koostua useista leesioista. Vakavimmissa tapauksissa havaitaan yleistynyttä karvattomuutta ja ihotulehdusta. Turkki voi näyttää ”koinsyömälle” laikuittaisen kaljuuntumisen seurauksena.
Toisinaan oireileva alue on tassuissa, jolloin paiseinen tassutulehdus – furunkuloosi on tyypillinen oireenkuva. Tassut punoittavat, turvottavat ja voivat olla kipeät. Tassuihin rajoittunutta tartuntaa voidaan kutsua pododemodikoosiksi.
Paikallinen demodikoosi rajoittuu yhteen tai muutamaan pieneen ihoalueeseen. Tämä muoto sairaudesta on yleisin nuorilla, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattava sikaripunkkitartunta. Tartunta on usein itsestään rajoittuva ja paranee muutamassa kuukaudessa ilman hoitoakin.
Yleistynyt demodikoosi on usein seurausta alentuneesta vastustuskyvystä tai piilevistä taustasairauksista. Sen hoitaminen voi olla hankalaa, sillä koiran ihon luontainen vastustuskyky ei kykene rajoittamaan loiskantaa alentuneen vastustuskyvyn seurauksena.
Sikaripunkkitartunnan aiheuttaman demodikoosin diagnosoiminen ja hoito
Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja raapenäytteisiin iholta. Paranemista ja hoidon onnistumista seurataan säännöllisin kontrollikäynnein, jolloin ihon kunto arvioidaan ja raapenäytteet tutkitaan.
Oirekuvan ja esitietojen perusteella on tärkeää määritellä, onko kyseessä paikallinen vai yleistynyt demodikoosi, myös koiran iällä on merkitystä hoitosuunnitelman muodostamisessa.
Paikallinen ja juveniili demodikoosi on usein itsestään rajoittuva ja varsinaista hoitoa ei välttämättä tarvita, ellei iholle ole kehittynyt esimerkiksi sekundaarisia bakteeritulehduksia.
Paranemista voidaan edesauttaa huolehtimalla tasapainoisesta ravinnosta ja stressittömästä elinympäristöstä. Loisten määrää iholla voidaan paikallishoidolla pyrkiä vähentämään ja iholle voidaan käyttää antiseptisiä shampoopesuja ja voiteita. Toisinaan turvaudutaan ulkoloishäätövalmisteisiin loiskannan pienentämiseksi.
Yleistyneen aikuisiän demodikoosin hoidossa on tärkeää perehtyä mahdollisiin taustasyihin ja sairauksiin. Yleistynyt demodikoosi voi olla haastava hoitaa.
Demodikoosin ennuste
Pentuiän demodikoosilla on hyvä ennuste. Aikuisiän demodikoosiin liittyy usein taustasairauksia, jotka heikentävät vastustuskykyä ja ennuste voi olla heikko paranemiselle.