Lämmin talvi herättelee punkit aikaisemmin
Tammikuun alussa 2020 Yle uutisoi vuoden ensimmäisestä puutiashavainnosta Turun seudulla. Tämä herätti ihmetystä, sillä puutiaiskauden on yleisesti ajateltu ajoittuvan Suomessa huhtikuusta lokakuun loppuun. Aika, jolloin koira tarvitsee puutiaissuojaa, vaihtelee siten 7-8 kk välillä. Leudot ja vähälumiset talvet voivat kuitenkin aiheuttaa tulevaisuudessa sen, että puutiaiskausi tulee kestämään yhä pidempään ja tarve koirien suojaamiseen puutiais- eli punkkivälitteisiltä taudeilta korostuu entisestään.
Punkkien elinkaari
Punkit ovat hämähäkkieläimiin kuuluva alaluokka. Koko maailmasta on löydetty kymmeniä tuhansia punkkilajeja, ja Suomessakin lajeja on tavattu toista tuhatta. Punkit ovat monimuotoinen eläinryhmä, josta vain pieni osa on vertaimeviä lajeja. Nämä vertaimevät lajit, joilta lemmikkien omistajat pyrkivät lemmikkinsä suojaamaan, on nimetty puutiaisiksi. Kansankielessä puutiaisista käytetään yleisesti termiä ”punkki”.
Punkkeja tavataan kaikissa elinympäristöissä. Pensaikot, ruohikot, niityt ja metsiköt ovat niiden mieluisimpia väijymispaikkoja, mutta ne tarvitsevat veriaterioiden ohella myös kosteutta. Punkit väijyvät esimerkiksi heinänkorrella etummaiset jalkaparit ilmassa tarttuakseen riittävän lähelle tulevan eläimen turkkiin kiinni. Heinän korrella tai pensaan lehdellä väijyminen kuivattaa punkkia, jonka vuoksi sen tulee hakeutua aika ajoin maanpinnan läheisyyteen. Borrelia-bakteerin infektoima punkki sietää kuivuutta paremmin kuin infektoitumaton, minkä vuoksi se pystyy väijymään ohikulkevaa eläintä pidempiä aikoja ja tehokkaammin.
Päästyään eläimen karvoihin punkit hakeutuvat iholle, kiinnittyvät ihoon ja aloittavat verenimemisen. Veriaterioita punkki tarvitsee siirtyäkseen kehitysvaiheesta toiseen (muna, toukka, nymfi ja aikuinen) ja jatkaakseen uusien sukupolvien tuottamista.
Punkkivälitteiset sairaudet
Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, puutiaisvälitteisten sairauksien merkittävin levittäjä on Ixodes ricinus -puutiainen sekä sen serkku, taiga- eli siperianpuutiainen, Ixodes persulcatus. Nämä puutiaiset voivat olla erilaisten bakteerien ja virusten kantajia, ja mikäli nämä mikrobit pääsevät siirtymään eläimeen verenimemisen aikana, voivat ne aiheuttaa isäntäeläimelle kliinisen sairauden. On huomattava, että mikrobien siirtyminen vaatii keskimäärin 24-48 h kiinnittymisajan, joten tartunta ei ole välitön. Suomessa esiintyvistä puutiaisvälitteisistä sairauksista tärkeimmät ovat borrelioosi, anaplasmoosi ja puutiaisaivokuume eli TBE.
Borrelioosi
Borrelioosi on Borrelia sp.-bakteerin aiheuttama sairaus. Bakteeria esiintyy erityisesti pienten jyrsijöiden sekä lintujen veressä, josta se siirtyy puutiaisiin verenimemistapahtuman yhteydessä ja puutiaisista edelleen veriaterian yhteydessä esimerkiksi koiraan. Vaikka monella lemmikillä on elämänsä aikana havaittu ihoon kiinnittynyt punkki, vain harva saa borrelia-tartunnan. Toisaalta vaikka verestä löytyisi borrelia vasta-aineita, kehittää vain 5-10 % kliinisen borrelioosin.
Sairauden itämisaika on pitkä (2-6 kk), joten äskettäin havaittu koirassa oleva punkki, ei anna syytä epäillä borrelioosia. Mikäli eläimellä esiintyy useampaa seuraavista oireista, tulisi borrelioosin mahdollisuus pitää mielessä:
- kuumetta (39,5 – 40,5 °C),
- raajasta toiseen vaihtuvaa ontumista,
- nivelturvotuksia,
- imusolmukkeiden suurentumista tai aristusta,
- syömättömyyttä ja yleistä huonovointisuutta.
Muita harvinaisempia löydöksiä voivat olla esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta tai aivokalvontulehdus.
Useimmiten sairastuneet vastaavat antibioottihoitoon hyvin. Elimistön voi olla vaikea tuhota bakteeria sen tehokkaiden immuunipuolustusjärjestelmän välttämisominaisuuksien takia, joten sairaus voi aktivoitua myöhemmin uudelleen. Tällöin hoito joudutaan usein uusimaan.
Anaplasmoosi
Anaplasmoosi on Anaplasma phagocytophilum– bakteerin aiheuttama sairaus. Bakteeria esiintyy villien märehtijöiden ja jyrsijöiden verenkierrossa tietyntyyppisten veren valkosolujen sisällä. Sairauden itämisaika on huomattavasti lyhyempi (1-2 viikkoa) kuin borrelioosissa, mutta yhteistä näille taudeille on se, että kaikki tartunnan saaneet eivät sairastu kliinisesti.
Anaplasmoosissa oirekuva on vaihteleva, eikä sairaudelle ole niin sanottuja tyyppioireita, minkä takia diagnosointi voi olla haastavaa. Oirekuvaan voi liittyä lievää kuumeilua, uneliaisuutta, syömättömyyttä, ontumista, jäykkyyttä, oksentelua, ripulointia, imusolmukereaktioita tai hengitystieoireita. Pernan suureneminen, maksan suureneminen ja keskushermosto-oireet ovat myös mahdollisia, mutta harvinaisempia.
Mikäli koira on saanut tartunnan, mutta ei oireile, tartunta rajoittuu yleensä itsestään eikä vaadi hoitoa. Mikäli koiralla esiintyy kliinisiä oireita, se tulisi hoitaa 10-21 vuorokauden mittaisella antibioottikuurilla. Kuurin pituus riippuu valmisteesta ja hoitovaste näkyy yleensä jo 24-48 tuntia hoidon aloittamisesta.
Puutiaisaivokuume
Puutiaisavokuume eli TBE tai puutiaisenkefaliitti poikkeaa merkittävästi borrelioosista ja anaplasmoosista. Puutiaisaivokuume on flaviviruksen aiheuttama sairaus, eikä siihen ole tehokasta hoitoa. Vaikka TBE-viruksen tiedetään siirtyvän herkästi koiraan, esiintyy itse sairautta koirilla erittäin harvoin.
TBE-viruksen siirtyminen isäntään vaatii niin ikään veriaterian, mutta siirtyminen voi tapahtua jo muutaman minuutin sisällä kiinnittymisestä. Mitä pidempi kiinnittymisaika on, sen todennäköisempää tartunta kuitenkin on, sillä virus alkaa lisääntyä puutiaisen sisällä kiinnittymisen jälkeen.
Tartunnan saaneilla esiintyy tyypillisesti kuumetta, käytösmuutoksia sekä voimakkuudeltaan vaihtelevia neurologisia oireita kuten ataksiaa, horjumista, kouristuksia, kosketusherkkyyttä, toispuoleista tai neliraajahalvausta ja aivohermojen toimintahäiriöitä. Sairaus etenee nopeasti ja usein taudinaiheuttaja todetaan vasta kuoleman jälkeisissä tutkimuksissa.
Puutiasaivokuumeeseen ei ole parantavaa täsmähoitoa, vaan annettava hoito on oireenmukaista sairastuneen koiran oloa helpottavaa. Siten on selvää, että erityisesti puutiaisaivokuumeen kohdalla tavoitteena on ensisijaisesti ennaltaehkäistä tartunnat ja sitä kautta pitää lemmikkimme terveinä.
Mitä tehdä jos lemmikiltä löytyy punkki?
Lähes jokaiselta lemmikiltä löytyy jossakin elämänvaiheessa punkki, mikäli lemmikki liikkuu ulkona. Sen vuoksi punkkitarkastuksia on syytä tehdä punkkiaikana säännöllisesti käymällä läpi erityisesti lemmikin korvien taustat, leuan ja kaulan alueet, päälaki, niska sekä jalat. Toki punkki voi olla eläimessä missä tahansa.
Punkkia ei tarvitse säikähtää, eikä sen löytyminen vaadi eläinlääkärikäyntiä. Toki punkki voidaan poistaa myös eläinklinikalla. Punkki voidaan poistaa punkkipihdeillä, joita on saatavissa apteekeista sekä eläinlääkäriasemilta. Vaikka punkki poistetaan asianmukaisesti, osa punkista jää aina ihoon, minkä vuoksi alueen seuranta muutaman päivän ajan voi olla tarpeellista. Lievä punoitus on usein normaalia punkin poiston jälkeen, mutta mikäli alue alkaa esimerkiksi merkittävästi turpoamaan, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tilanteen arvioimiseksi.
Miten punkeilta voi suojautua?
Tutkijoiden mukaan näyttäisi siltä, että punkkien määrä Suomessa tulee lisääntymään ja niin sanottu punkkikausi, eli kausi, jolloin punkkeja tavataan aktiivisina, pitenee. On siten selvää, että ulkona liikkuvien lemmikkien riski saada punkkivälitteinen tauti, voi kasvaa.
Mikäli tartuntariskin haluaa minimoida, tulisi lemmikit suojata punkeilta siihen tarkoitetuilla valmisteilla sekä tehdä lemmikeille punkkiaikana säännöllisiä punkkitarkastuksia. Markkinoilla on useita erityyppisiä lääkevalmisteita, joista suurin osa tappaa punkin sen kiinnityttyä ihoon, kun taas jotkin valmisteet karkottavat punkit jo ennen kiinnittymistään.
Omistajan valitessa sopivaa punkkilääkettä, annostelun helppous on usein tärkein valintaan vaikuttava tekijä. Perinteisesti punkkilääkkeet ovat olleet suun kautta annettavia tabletteja tai niskan iholle laitettavia valeluliuoksia, mutta jo pidemmän aikaa on ollut saatavilla myös nk. punkkipantoja. Annostelutiheys vaihtelee valmisteen mukaan, mutta lyhyimmillään punkkilääkkeiden annostelutiheys on 3-4 viikkoa ja pisimmillään jopa 8 kk. Toinen asia, jota lemmikkien omistajat usein kysyvät, on valmisteen teho. On huomattava, että kaikki markkinoilla olevat valmisteet ovat tehokkaita, mutta yksilöllisen vaihtelun takia jotkin valmisteet toimivat paremmin joillakin yksilöillä kuin toisilla. Lisäksi valmisteen tehoon vaikuttaa lääkityksen aloitusajankohta. Mikäli punkkikausi on jo alkanut ja eläimessä on jo punkki kiinni lääkityshetkellä, lemmikin omistajalle tulee mielikuva valmisteen tehottomuudesta.
Jotta riittävä punkkisuoja voidaan varmistaa, tulee kiinnittää huomioita lääkitysajankohtaan, oikeaan annostelutiheyteen sekä oikeanlaiseen annosteluun. Suuri valmisteiden valikoima voi tuottaa monelle omistajalle päänvaivaa, mutta usein lopulliseen valintaan vaikuttavat kuitenkin viime kädessä omistajan mieltymykset, tarpeet ja mahdolliset aikaisemmat käyttökokemukset.
Valmisteiden valinnassa auttavat mielellään myös asiantuntevat eläinlääkärimme.
