Tähystystutkimukset

Tähystyksellä voidaan leikata monia koiran vaivoja, samoin tähystys on erinomainen menetelmä useiden vaivojen tutkimisessa ja näytteenotossa. Tähystystutkimukset tehdään aina rauhoitetulle koiralle, kissalle tai muulle lemmikille. Tähystimen kärjessä on pieni videokamera, joka välittää tarkan kuvan tutkittavasta kohteesta eläinlääkärin monitoriin. Tähystystoimenpiteessä etsitään vierasesineitä, kasvaimia ja tulehduksien tai sieni-infektioiden aiheuttamia limakalvomuutoksia, joista otetaan koepaloja.

Tähystystoimenpiteisiin ryhdytään usein aiemman tutkimuksen pohjalta. Usein ennen tähystystä on tutkittu veri-, virtsa- ja ulostenäytteet, riippuen tähystyksen kohteesta. Myös edeltävä ultraäänitutkimus saattaa olla tarpeen.

Niveltähystys

Niveltähystyksessä nivel tarkastetaan sisältäpäin ohuen videotähystimen avulla. Näin pystytään arvioimaan nivelen rustopinnat, nivelkapselit ja sisäänpäin näkyvät nivelsiteet aiheuttaen kuitenkin vain minimaaliset vauriot ympäröiviin pehmytkudoksiin. Digitaalinen videotähystys mahdollistaa myös alueiden suurennoksen eli tarkemman arvioinnin, nivelen dynaamisen toiminnallisuuden arvioinnin sekä tähystyksen tallentamisen sekä kuvin että videoin.  Niveltähystys on usein ratkaisevassa osassa nivelvaivan syyn ja laajuuden selvittelyssä. Niveltähystys tehdään aina yleisanestesiassa.

Ruokatorven ja mahalaukun tähystys vierasesineen varalta

Tähystystutkimukset tehdään aina rauhoitetulle koiralle, kissalle tai muulle lemmikille. Tähystimen kärjessä on pieni videokamera, joka välittää tarkan kuvan tutkittavasta kohteesta eläinlääkärin monitoriin.

Henkitorven tähystys vierasesineen varalta

Tähystystutkimukset tehdään aina rauhoitetulle koiralle, kissalle tai muulle lemmikille. Tähystimen kärjessä on pieni videokamera, joka välittää tarkan kuvan tutkittavasta kohteesta eläinlääkärin monitoriin.

Ruoansulatuskanavan tähystys ja koepalojen otto

Tavallisimmin tehdään ylemmän ruuansulatuskanavan tähystys, jolloin taipuisa tähystin viedään suun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen ohutsuolen alkuosaan. Myös perä- ja paksusuoli on mahdollista tähystää. Tähystyksen yhteydessä otetaan useita koepaloja sekä mahalaukun että suoliston limakalvolta tarkempia tutkimuksia varten. Tähystimen avulla on mahdollista poistaa myös vierasesineitä tarvittaessa.

Henkitorven ja keuhkojen tähystys ja BAL-näytteenotto

Tähystystutkimuksella voidaan selvittää yskäoireiden taustasyytä. Tähystyksessä voidaan arvioida hengitysteiden rakennetta ja diagnosoida esimerkiksi henkitorven kasaanpainuminen (trakeakollapsi) tai keuhkoputkien rakenteellinen heikkous (bronkomalasia). Limakalvoilta voidaan ottaa koepaloja ja harjanäytteitä. Tähystystä käytetään myös kasvainmuutosten havaitsemiseen, ja keuhkohuuhtelunäyteenottoon. Tähystyksessä voidaan myös poistaa vierasesineitä hengitysteistä.

Nenäontelon tähystys ja koepalojen otto

Nenäonteloiden tähystys vaatii nukutuksen ja aiheuttaa yleensä jonkin verran sierainverenvuotoa toimenpiteen jälkeen.  Tähystys pyritään suorittamaan niin että potilas voi jäädä klinikalle seurantaan tutkimuksen jälkeen ja saa tarvittaessa tukihoitoa, jos vuoto on voimakasta. Tutkimuksen jälkeen on syytä pitää lemmikki levossa alueella, jossa mahdollinen verenvuoto ei haittaa ja välttää kiihtymistä parin päivän ajan. Kuonoa voi tarvittaessa hautoa kylmällä hyytymisen edistämiseksi.

Tähystyksessä tarkastetaan nenäontelot viemällä jäykkä tai taipuisa tähystin sierainten kautta sisään ja käymällä läpi eri kuorikkovälit. Nenänielu voidaan tarkastaa nielun kautta taipuisalla tähystimellä. Tähystämällä pystytään usein näkemään koko nenäontelo kirsusta nenänieluun asti kaikkein pienimpiä koiria ja kissoja lukuun ottamatta. Tähystämällä voidaan todeta kasvaimia, vierasesineitä ja tulehduksellisia muutoksia. Uudismuutoksista voidaan ottaa koepaloja ja vierasesineet pystytään yleensä poistamaan.

Syitä nenän tähystykseen voivat olla krooninen limainen tai räkäinen vuoto sieraimesta, krooninen verenvuoto sieraimesta, kroonisesti tukkoinen sierain ja äkillisesti kuonoa voimakkaasti hankaava eläin. Lähes aina on suositeltavaa CT-kuvata lemmikin nenäontelo ennen tähystystä.

Paksusuolen tähystys ja koepalojen otto

Paksusuolen tähystystä käytetään apuna esimerkiksi kroonisen ripuloinnin selvittämiseen. Tähystyksen yhteydessä otetaan yleensä myös koepaloja paksusuolen limakalvolta.

Virtsarakon tähystys ja koepalojen otto

Virtsateiden tähystys vaatii nukutuksen, mutta on koiralle helppo toimenpide toipua. Koepalojen otosta voi aiheutua lyhytaikaista verivirtsaisuutta, mutta muuten koira on entisellään jo seuraavana päivänä.  Virtsateiden tähystyksessä tarkastetaan ensin nartun emätin, jonka jälkeen tähystin viedään virtsaputken kautta virtsarakkoon.  Nartulla käytetään yleensä jäykkää lyhyttä tähystintä, kun taas uroksen kapeampi ja pidempi virtsaputki edellyttää erittäin pitkän ja kapean sekä taipuisan tähystimen käyttöä.

Tähystyksessä pystytään näkemään kasvaimet virtsaputkessa tai virtsarakossa sekä ottamaan koepalat oikean hoidon määrittämiseksi. Lisäksi voidaan todeta mahdolliset rakenneviat (esim. virtsan tiputtelua aiheuttava virtsajohdinten laskeutuminen väärään paikkaan), virtsakivet sekä tulehdukselliset muutokset.

Kissan virtsaputki on yleensä liian kapea tähystettäväksi. Syitä kystoskopiaan voivat olla: virtsantiputtelun syyn selvittäminen, massat virtsarakossa, virtsaputkessa tai emättimessä, selittämätön verivirtsaisuus, selittämätön virtsantulon estyminen, krooninen selittämätön virtsatietulehdus.

Maksabiopsioiden otto

Pelkän ultraäänitutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä, onko kyseessä hyvän- vai pahanlaatuinen uudismuodostuma. Koirien ja kissojen maksasairauksissa tärkein diagnostinen menetelmä onkin koepalatutkimus.

Korvien tähystys

Tähystämällä päästään näkemään poikittaiseen korvakäytävään ja tärykalvolle huomattavasti perinteistä menetelmää paremmin. Tähystysmenetelmä antaa muutoinkin tarkemman kuvan korvien tilanteesta.