Ortopedia

Tuki- ja liikuntaelinvaivojen syyt ovat moninaiset. Taustalla voi olla esimerkiksi pehmytkudoksen trauma, kuten venähdykset, revähdykset sekä jänteiden tai siteiden repeäminen. Tyypillisiä luuston ongelmia ovat murtumat, asentovirheet ja luukasvaimet. Raajojen asentovirheet (joihin mm. hoitamattomat kasvuhäiriöt voivat johtaa) ja paikkojen kuluminen johtavat ajan saatossa usein krooniseen nivelrikkoon, joka on yksi tavallisimpia ikääntyvän lemmikin ortopedisia vaivoja. Nivelrikon aiheuttaman tulehduksen lisäksi voi niveltulehduksen taustalla olla myös esim. bakteeritulehdus tai autoimmuunisairaudet.

Mikäli koira tai kissa ontuu, se tulee tutkituttaa aina eläinlääkärillä.

Kivun tunnistaminen saattaa olla haasteellista. Etenkin ikääntyneillä lemmikeillä oireita saatetaan pitää vanhuuteen liittyvänä, luonnollisena käytöksen muutoksena tai “arvokkuutena” ja oireita ei osata yhdistää kipuun ja kipu jää siten hoitamatta. Tuki- ja liikuntaelinkivut voivat ilmetä mm:

  • liikkumishaluttomuutena tai laiskuutena
  • väsymyksenä, tai ”mököttämisenä”
  • kankeana liikkeenä tai hyppäämisvaikeuksina
  • haparointina rappusissa tai ylös noustessa
  • selvänä ontumisena

On huomattava, että koira ja kissa pyrkivät usein peittämään kipua ja vain erittäin vakavissa kiputiloissa eläin kannattelee kipeää jalkaa kokonaan ilmassa, kieltäytyy täysin liikkumasta tai valittaa kipujaan äännellen. Ontuminen sinänsä on aina merkki kivusta tai ongelmasta.

Ontumatutkimuksessa tarkastellaan eläimen liikkumista, tutkitaan miten hermotus toimii ja etsitään kipukohtia. Usein raajoja, selkärankaa ja kaulaa tunnustellaan ja niveliä taivutellaan. Näin etsitään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, kuten rutinaa, kuumotusta, turvotusta tai kipua jne. Myös liikeratojen laajuutta tutkitaan ja vastakkaisten raajojen eroavaisuuksia etsitään.

Ortopedi tarkkailee esimerkiksi eläimen asentoa, painon jakautumista raajojen kesken, askelten pituutta ja pään kannattelua. Haastavissa tapauksissa voidaan käyttää hidastettua videotallennetta, joka paljastaa liikkeen pienetkin puutteet. Tutkimuksen tukena voidaan hyödyntää myös röntgenkuvausta, ultraäänitutkimusta, tietokonetomografiaa, luuston gammakuvausta, nivelnestenäytteiden tutkimista, voimalevytutkimuksia ja tähystystä.

Eläinlääkäri hyödyntää menetelmiä harkinnan mukaan ontumien syyn selvittämisessä. Hoitokeino valitaan diagnoosin pohjalta. Joskus hoidoksi riittää pelkkä lepo ja osa ongelmista vaatii leikkauksen yhdistettynä kipulääkitykseen ja fysioterapiaan.