Kasvainsairaudet

Kasvaimet ovat koirilla ja kissoilla varsin yleisiä. Kasvain voi olla näkyvä uudismuodostuma (patti) tai se voidaan löytää eläinlääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen yhteydessä. Kasvain ei välttämättä näy ulospäin ollenkaan, vaan eläinlääkärille on saatettu tulla esimerkiksi syömättömyyden tai laihtumisen takia.

Nopea hoitoon hakeutuminen parantaa hoitoennustetta. Tästä syystä on tärkeää käydä säännöllisesti eläinlääkärillä, että kasvaimet voidaan havaita ja hoitaa ajoissa. Yleisimmät kasvaimet koiralla ovat mm:

  • ihokasvaimet
  • ihonalaiskudoksen kasvaimet
  • maitorauhaskasvaimet
  • imusolmukesyöpä eli lymfooma
  • kiveskasvain
  • suun kasvaimet

Osaa kasvainsairauksista voidaan ennaltaehkäistä sterilaatiolla/kastroinnilla (maitorauhas- ja kiveskasvaimet). Esimerkiksi ennen kissalle kuuden kuukauden ikää tehdyn steriloinnin on tutkimuksissa todettu vähentävän maitorauhaskasvaimen riskiä jopa 91 %.  (Lue lisää: https://www.omaelainklinikka.fi/kissan-sterilaatio-ja-kastraatio/). Myös koiralla sterilointi vähentää merkittävästi maitorauhaskasvaimen riskiä. Koirilla maitorauhaskasvaimista on pahanlaatuisia 35 – 50 % ja kissoilla 90 %.  Vaikka kasvain olisi aluksi hyvänlaatuinen on mahdollista, että se kehittyy myöhemmin pahanlaatuiseksi. (Lähde: https://docplayer.fi/892004-Kasvainsairauksien-kirurginen-hoito.html).

Kasvaimen hoitoon vaikuttaa kasvaimen tyyppi, pahanlaatuisuusaste, levinneisyys ja kasvaimen biologinen käyttäytyminen. Ennen toimenpidettä tehdään yleistutkimus koiran yleiskunnon arvioimiseksi. Kasvain tutkitaan huolellisesti palpoimalla ja siitä otetaan näyte sen laadun selvittämiseksi.

Kasvainten hoitona useimmiten on riittävän laaja kirurginen toimenpide. Uusintaleikkaus on usein haastavampi anatomian muuttumisen vuoksi ja usein uusiutunut kasvain on paikallisesti invasiivisempi. Tästä syystä on tärkeää, että leikkauksessa poistetaan tietyn marginaalin verran myös tervettä kudosta, jotta kasvain saadaan varmasti pois. Joskus kasvain on poistettavissa kokonaan ennen tutkimista, jolloin kasvain lähetetään leikkauksen jälkeen patologille analysoitavaksi. (Lähde: https://docplayer.fi/892004-Kasvainsairauksien-kirurginen-hoito.html).

Solunäytteenotto (sytologia)

Helppo ja vähiten invasiivinen tapa saada tietoa uudismuodostumasta, on yrittää saada siitä irti soluja ja tutkia niitä mikroskoopilla. Pintaa syvemmällä olevat muutokset vaativat vähintään ohutneulanäytteen: ruiskulla ja neulalla pyritään saamaan mahdollisimman paljon soluja näytteeseen. Jos pinnallinen muutos erittää tai on rikki, voidaan sitä tutkia myös ottamalla näyte teipillä tai painamalla lasia muutosta vasten. Solusaalista tarkastellaan mikroskoopissa kasvaimen tyypin ja laadun selvittämiseksi. Näyte voidaan tutkia joko klinikan omassa laboratoriossa tai lähettää näyte patologille.

Joissain kasvaintyypeissä diagnoosiin päästään sytologian turvin oikein hyvin, esimerkiksi lipoomasta irtoaa yleensä näkyvää rasvaa ja tyypillistä solukkoa, jonka kautta diagnoosia voidaan pitää suhteellisen luotettavana.

Kaikista uudismuodostumista ei välttämättä irtoa soluja helposti, eikä tieto ole tällöin täydellistä. Näytteenottokaan ei aina onnistu täydellisesti. Toiset kasvaimet, mm. maitorauhaskasvaimet voivat olla hyvin sekasoluisia, jolloin pelkkä solunäyte ei ole yksin luotettava. Joskus myös tulehdus näytteenottoalueella voi peittää kasvainsolukon alleen jne.

Sytologia on kuitenkin hyvä työkalu, varsinkin uudismuodostuman ensiarviointiin ja mm. kasvainleikkauksen poistomarginaalit suunnitellaan sen antaman arvion perusteella. Potilasta ei tarvitse rauhoittaa näytteenottoa varten.

Koepalanotto pinnallisista kasvaimista

Jos kudosmuutos on kovin pinnallinen tai kovin lättänä, eikä muodosta selvää kasvainta, josta ottaa näyte, on monesti helpompaa ja selkeämpää ottaa koepala joko siihen suunnitellulla stanssilla tai veitsellä leikkaamalla. Tällöin varmistutaan siitä, että näyte saadaan juuri halutuista ihon/limakalvon kerroksista. Koepala antaa enemmän tietoa, kuin pelkkä sytologia. Patologi tekee näytteestä kudosleikkeet, joita tutkitaan mikroskoopilla. Eläimet yleensä rauhoitetaan näytteenottoa varten. Näytteenottokohtaan voidaan tarvita tikki tai pari.

Koepalanotto ei-pinnallisista kasvaimista

Jos tutkittava muutos on pintaa syvemmällä, näytteenotto vaatii enemmän työtä. Esimerkiksi elimistä voi ottaa näytteitä ultraääniohjatusti: etsitään haluttu kohta, tähdätään ja otetaan näyte. Tämä vaatii taitoa ja tarkkuutta näytteenottajalta sekä hyvää välineistöä. Eläin tulee yleensä rauhoittaa syvempiä näytteenottoja varten, jotta se pysyy paikoillaan tarvittavan ajan.

Ohutneulanäytettä enemmän tietoa antaa paksuneulanäyte, jolla saa pelkkien solujen sijaan kudoksesta palan. Kudosta voidaan ottaa näytteeksi myös avoleikkauksella tai tähystäen, jolloin toimenpide tehdään yleisanestesiassa. Tällöin näytteet saadaan tarkasti halutuista kohdista, mutta toimenpide vaatii enemmän. Tähystyksellä näytteenotto käy erityisen kätevästi putkimaisista elimistä, kuten mahasuolikanavasta tai hengitysteistä.

Koepalat laitetaan edelleen patologin käsiteltäväksi ja arvioitaviksi.

Levinneisyysasteen määritys

Kun eläinlääkäri toteaa kasvainsairauden, olisi hyvä pyrkiä selvittämään, onko kysymys paikallisesta vai systeemisestä ongelmasta. Levinneisyyden määrittelemisen avulla saadaan käsitys taudin paranemismahdollisuuksista ja voidaan valita oikea hoito.

Levinneisyyden astetta tulee pohtia erityisesti isompia kirurgisia operaatioita suunniteltaessa ja aloitettaessa lääkkeellistä syöpähoitoa. Levinneisyysasteen määritys sisältää yleensä kattavat verinäytteet, röntgenkuvat keuhkoista ja vatsaontelosta, tarvittaessa näytteitä imusolmukkeista, vatsaontelon ultraäänitutkimuksen ja mahdollisesti myös kehittyneempiä kuvantamismenetelmiä.

Ihokasvainten poisto

Ihokasvaimet poistetaan kirurgisesti yleisanestesiassa. Ihanteellisessa tapauksessa kasvaimen laadusta on jo jonkinlainen arvio, joko tyypilliseen ulkonäköön tai näytetulokseen pohjautuen. Tietoa tarvitaan poistomarginaalien suunnitteluun. Marginaaliksi kutsutaan leikkauksessa uudismuodostuman ympärille jätettävän, terveen kudoksen kehää, joka poistetaan kasvaimen mukana. Hyvänlaatuiset kasvaimet voidaan yleensä poistaa muutaman millin marginaalein, pahanlaatuisten poistomarginaali on selvästi suurempi, jopa 3 cm joka suuntaan.

Ideaalitapauksessa poistettu kasvain lähetetään aina patologille. Sen lisäksi, että päästään lopulliseen diagnoosiin, patologi arvioi myös poiston onnistumisen: jos muuttunut kudos yltää marginaaleihin asti, sitä on todennäköisesti jäänyt myös potilaaseen. Jos marginaalien reunat ovat puhtaat, on kasvain saatu pois kokonaisuudessaan. Nämä tiedot voivat myös helpottaa omistajan ja eläinlääkärin kommunikaatiota tilanteissa, joissa kasvain uusii samaan kohtaan.

Kasvaimen poisto vaativa

Vaativan kasvaimen poisto edellyttää erinomaisia kirurgisia taitoja eläinlääkäriltä ja usein jonkin asteista erikoistumista pehmytosakirurgiaan. Vaativia kasvaimia ovat laajalle levinneet tai hankalassa paikassa sijaitsevat kasvaimet. Niiden poistaminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja lisäksi muutoksen laatu ja sairauden levinneisyysaste on hyvä olla tiedossa. Jossain tapauksessa kasvaimen kokoa voidaan pyrkiä pienentämään lääkkeellisesti ennen kirurgista poistoa.

Solusalpaajahoidot

Solusalpaajahoitoa voidaan hyödyntää kasvainten hoidossa ennen leikkausta kasvaimen pienentämiseksi, kasvaimen leviämisen ehkäisemiseksi (esim. leikkauksen jälkeen tai laajalle levinneet kasvaimet) tai kasvaimen uusiutumisen ehkäisemiseksi. Solusalpaajahoitojen aikaan lemmikin elämänlaatu on yleensä hyvä ja sivuvaikutukset ovat yleensä lievempiä kuin ihmisillä.