Eksoottiset eläimet

Eksoottisiin eläimiin lasketaan yleisesti kuuluviksi kanit, fretit, pienet jyrsijät ja muut piennisäkkäät sekä käärmeet, muut matelijat ja linnut. Nämä eläimet ovat luonnossa saaliseläimiä, joten ne pyrkivät salaamaan vammansa tai sairautensa, etteivät joutuisi petojen hyökkäyksen kohteeksi. On erityisen tärkeää, että omistaja osaa tulkita lemmikkinsä käytöstä ja tunnistaa sairauden merkit, joita ovat:

  • Käytösmuutokset kuten piiloutuminen tai aktiivisuuden tason laskeminen: tällöin omistaja ei välttämättä heti huomaa oireita.
  • Muutokset ruokahalussa: Syömättömän ja paikallaan kyyhöttävän pienen lemmikin pitää saada välittömästi hälytyskellot soimaan omistajansa mielessä. Eläin voi kieltäytyä syömästä kuitupitoista heinää tai täysrehua, vaikka helposti sulava tuoreruoka maistuisikin vielä. Tilanteen edetessä eläin lakkaa kokonaan syömästä ja juomasta ja muuttuu vaisuksi ja apaattiseksi. Kanit tai pienet jyrsijät eivät kestä paastoa, vaan ne on syytä viedä eläinlääkäriin viivyttelemättä. Mikäli eläin ei ole syönyt vuorokauteen eläin on vietävä pian eläinlääkärille tutkimuksiin.
  • Ulosteiden koon, ulkonäön tai koostumuksen muuttuminen tai niiden täydellinen puuttuminen. Nämä oireet vaativat välitöntä reagointia. Mikäli eläin ei ole syönyt vuorokauteen eläin on vietävä pian eläinlääkärille tutkimuksiin.
  • Karvapeitteen laadun huononeminen, silmien rähmiminen, peräpään karvojen sotkuisuus.
  • Kivun merkit: Hampaiden narskuttelu, usein toistuva haukottelu tai selän köyristäminen. Kivun merkki kanilla voi olla myös maan kaivaminen etutassuilla.

Tavallisimpia ongelmia esim. kaneilla ja jyrsijöillä ovat hampaiden ja ruoansulatuskanavan sairaudet, joista tyypillisimpiä ovat liian pitkiksi kasvaneet hampaat, ruoansulatuskanavan hidastunut toiminta ja mahdollinen suolitukos sekä ripuli. Valitettavasti tällaiset sairaudet voivat olla kohtalokkaita, jos niihin ei puututa riittävän nopeasti.

Eläinlääkärissä lemmikin hampaat tarkastetaan ja ylikasvaneita hampaita voidaan mm. hioa nukutuksessa lyhyemmiksi. Ruoansulatusongelmissa hoidon kulmakivenä on tavallisesti riittävä nestehoito, koska syömättömyydestä tai ripulista kärsivä eläin on yleensä kuivunut. Ruoansulatuskanavan toimintaa voidaan tukea myös ruokkimalla eläintä ruiskulla suoraan suuhun, jos se ei itse syö tai juo. Lisäksi eläimelle saatetaan antaa sairaudesta riippuen joko antibioottia tai suoliston toimintaa nopeuttavaa lääkettä sekä kipulääkettä.

Muita kaneilla ja jyrsijöillä esiintyviä tauteja ovat erilaiset iho-, silmä-, hengitystie- ja virtsaelinsairaudet, jotka vaativat lähes poikkeuksetta eläinlääkärin hoitoa. Ihosairauden merkkejä ovat mm. karvojen lähteminen, ihon punoitus ja kutina. Hyvin yleinen iho-ongelma kaneilla ja marsuilla on ulseratiivinen pododermatiitti eli tassutulehdus, joka voi olla hyvin kivulias ja hankaloittaa eläimen liikkumista. Silmäsairaudet oireilevat kyynelvuotona, silmien rähmimisenä, punoituksena tai siristelynä. Ongelmien aiheuttajana voi olla kyynelkanavan tukkeutuminen, hammassairaudet tai silmätulehdus.

Hengitystiesairaudet voivat paikallistua ylempiin hengitysteihin tai keuhkoihin. Oireina ilmenee aivastelua, sierainvuotoa, hengityksen rohisemista ja vaikeutunutta hengitystä, jolloin eläin avustaa hengitystä vatsalihaksilla pumppaamalla. Keuhkojen tilannetta voidaan arvioida röntgenkuvauksella, ja vakavat hengitystietulehdukset vaativat tehokasta hoitoa ja joskus lisähapen antamista. Tavallisimpia virtsaelinten ongelmia puolestaan ovat virtsakivet, virtsan sakkaisuus ja pidätyskyvyttömyys. Nämä voivat ilmetä lisääntyneenä virtsaamistiheytenä, epänormaalin värisenä virtsana ja sotkuisena, virtsan tahrimana takapäänä. Virtsaelinsairauksien diagnosoinnissa käytetään apuna röntgenkuvausta ja esimerkiksi virtsakivet voidaan poistaa rakosta leikkauksella.

Eksoottisille eläimille tehtäviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

Hampaiden hionta kani, marsu

Kaneilla ja jyrsijöillä hampaat kasvavat jatkuvasti ja läpi koko elämän. Eläinlääkäri voi hioa ylikasvaneita hampaita nukutuksessa lyhyemmiksi. Pitkäksi kasvaneissa etuhampaissa on riski murtumille ja ne voivat aiheuttaa vammoja nenään, kieleen, kitalakeen tai huuliin.  Kanien ja jyrsijöiden hammasongelmat ilmenevät usein syömättömyytenä tai syömisvaikeuksina. Hammasongelmista voivat kieliä mm:

  • vaikeudet poimia ruokaa syötäväksi
  • ruoan pureskelun vaivalloisuus
  • haluttomuus syödä mitään kovaa

Mikäli edellä mainittuja oireita ilmenee, kannattaa suun ja hampaiden kunto tarkistuttaa eläinlääkärillä. Syömisvaikeuksien taustalla voi olla esimerkiksi poskihampaiden liikakasvu. Hammaspiikit ovat seurasta poskihampaiden liikakasvusta tai purentaviasta, jolloin hampaat eivät kulu normaaliin tapaan tasaisesti. Hammaspiikin takia lemmikki ei syö tai syöminen vaikuttaa kivuliaalta, jolloin hoitona on hampaiden hionta lyhytkestoisessa anestesiassa. Mikäli kanilla tai jyrsijällä on purentavikaa, hampaita saatetaan joutua hiomaan normaalia tiheämmin aikavälein.

Sterilisaatio kani

Kanin sterilisaatio on rutiinitoimenpide, joka tehdään yleisanestesiassa. Naaraskanin sterilisaatio on suositeltavaa tehdä ennen kahden vuoden ikää, sillä aikainen sterilisaatio alentaa kasvainsairauksien esiintymisen riskiä. Noin 80 % ennen kahden vuoden rajaa leikkaamattomista kaninaaraista sairastuu kohdun syöpään. Kohdun syöpä on diagnosointivaiheessa yleensä edennyt hoidon kannalta liian pitkälle, joten kanin terveyden kannalta sterilointi on ensiarvoisen tärkeää. Ennen sterilisaatiota kania ei ole tarpeen paastottaa. Kani saa leikkauksen jälkeen kotiin kipulääkityksen.

Kastraatio kani, marsu

Kanin kastraatio on rutiinitoimenpide, joka tehdään yleisanestesiassa. Paastotus ei ole tarpeen ennen leikkausta. Kastraatiolla voidaan myös kitkeä ei-toivottua käytöstä ja sen on osoitettu vähentävän kivessyövän riskiä.

Virtsakivien poisto kani, marsu

Virtsakivet aiheuttavat tiheää ja vaikeutunutta virtsaamista, verta virtsassa, lisääntynyttä vedenkulutusta, levottomuutta ja ruokahaluttomuutta. Virtsakivet näkyvät röntgenkuvissa ja ultraäänitutkimuksessa. Virtsakivien hoito on aina kirurginen.

Kasvaimen poisto kani, marsu, pienet jyrsijät

Kasvainten todennäköisyys lisääntyy lemmikin vanhetessa. Useat kasvaimet voivat aiheuttaa lemmikille huonokuntoisuutta ja laihtumista. Rauhasten kasvaimet voivat aiheuttaa muutoksia hormonitasapainossa ja käyttäytymisessä. Myös karvanlähtöä voi esiintyä rauhaskasvainten yhteydessä. Pienet nahanalaiset kasvaimet voidaan poistaa, sisäisten kasvaimien poisto sen sijaan on haasteellisempaa ja tällöin pienikokoisen lemmikin osalta keskustelussa vaihtoehtona on eutanasia. Jokainen lemmikki on yksilö ja kasvaimet ovat yksilöllisiä, joten hoitomahdollisuuksista kannattaa keskustella eläinlääkärimme kanssa.

Suolitukoksen leikkaus

Suolitukos on välitöntä hoitoa vaativa tila ja yleinen äkkikuoleman aiheuttaja kaneilla.  Suolitukoksen taudinkuva etenee sitä nopeammin ja sitä vakavammin oirein mitä lähempänä tukos on mahalaukkua. Leikkaushoito on ainoa keino kanin hengen pelastamiseksi, jos vierasesine on tarpeeksi suuri aiheuttaakseen täydellisen tukoksen. Leikkaushoito tulee kyseeseen myös, kun tukos on kasvaimen, suoliston rakenteellisen epänormaaliuden tai asennonmuutoksen aiheuttamaa. Leikkaushoidon ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa leikkaus päästään tekemään.

Nokan lyhentäminen

Lintujen ja kilpikonnien nokka kasvaa jatkuvasti, myös lemmikin ikääntyessä. Kova pureskeltava ravinto, pitää nokan lyhyenä. Mikäli nokka on päässyt kasvamaan liian pitkäksi, eläinlääkärin apu on tarpeen.

Matelijat

Matelijoilla sairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä suurin osa matelijoiden sairauksista johtuu olosuhteiden epäonnistumisesta. Matelijan sairauden hoito on haasteellista ja usein keskitytään pitkälti olosuhteiden hoitamiseen ja sitä kautta matelijan kunnon parantamiseen.

Linnut

Linnut ovat kirjava joukko ja ne voivat erota toisistaan huomattavan paljon elinolosuhteiden ja perusfysiologian sekä anatomian osalta. Linnut ovat erittäin taitavia piilottamaan sairauksien oireita, joten näiden hoitaminen on välillä äärimmäisen vaikeaa. Lintujen käyttäytymisen päivittäinen tarkkailu on tärkeää, että omistaja havaitsee mahdolliset sairauden oireet.