Mistä tärinä johtuu?
Ihmiset tiedustelevat ajoittain, mistä johtuu lemmikkikoiran tärinä. Syitä saattaa olla monia. Tyypillisiä syitä ovat vilu, pelko – kuinka usein eläinlääkärin pöydällä onkaan tärisevä lemmikki! – tai muu epämukavuus, kuten pahoinvointi. On myös yksilöitä, jotka tärisevät, kun on vähän tylsää ja tarvitaan huomiota.
Poikkeavaan tärinään kannattaa kiinnittää huomiota
Omistaja on usein lemmikkinsä paras asiantuntija ja tunnistaa helposti, mikä on ominaista omalle koiralle. Esimerkiksi hoikkien vinttikoirarotujen omistajat varmasti näkevät koiransa tärisevän usein ja pitävät sitä täysin ”normaalina käytöksenä”. Jos tärinäoire on poikkeama tavalliseen käytökseen, siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
Jos koiran hyvinvoinnista on epävarmuutta, tärinäoiretta kannattaa lähestyä, kuten muitakin oireita: eläinlääkärikäynti voi hyvinkin olla tarpeen.
Tärinän syyn selvittäminen
Perustutkimuksessa pyritään selvittämään, löytyykö eläimestä kipukohtia, esimerkiksi ortopedistä kipua (niska, selkä, raajat) tai vatsaontelon kipua, jota mm. haimatulehdus voisi aiheuttaa. Vatsaontelo tunnustellaan kivun, massojen tai muiden muutosten löytymiseksi. Imusolmukkeet käydään läpi. Eläinlääkäri tarkistaa, millaisessa kunnossa on suu ja hampaisto ja etsii viitteitä tulehduksesta mittaamalla lämmön ja tutkimalla silmät, korvat sekä muut ruumiinaukot. Erittäin tärkeää on myös kuunnella sydän- ja hengitysäänet.
Usein kliinistä tutkimusta kannattaa syventää ottamalla veri- ja virtsanäytteet elimistön tilanteen kartoittamiseksi. Näin diagnoosiin pääsee yleensä kiinni parhaiten tai saadaan ainakin poissuljettua jo iso osa sairauksista, kuten maksan ja munuaisten ongelmat.
Selkeän sairauden ollessa syynä tärinäoireeseen, löytyy usein jonkinlainen selitys jo kliinisessä yleistutkimuksessa ja jatkotutkimukset suunnitellaan löydösten mukaan. Esimerkiksi ortopedisen kivun löytyessä jatkotutkimuksena kannattaa kuvantaa kipeää aluetta röntgenkuvin tai tarvittaessa kehittyneemmällä CT-kuvantamisella. Selkäytimen puristustilat ja muut pehmytkudosongelmat taas saattavat vaatia magneettikuvausta. Mitä tarkempi diagnoosi saadaan, sitä helpompi on pohtia hoitovaihtoehtoja ja ennustetta.
On myös tilanteita, joissa tärinä on selvästi hermostollista. Tällöin tarvitaan neurologin konsultaatiota. Lievä epileptistyyppinen oireilu voi näkyä tärinäkohtauksina, ja tällaisia voidaan selvittää aivosähkökäyrällä (EEG). On toki muitakin tärinää aiheuttavia hermostollisia sairauksia ja näiden selvitystyö vaatii usein hermoston magneettikuvausta. Esimerkkinä tärinäsairaudesta on ”white shaker syndrooma”, jossa pikkuaivojen tulehdus aiheuttaa aika voimakkaankin näköisiä oireita. Sairaus on poissulkudiagnoosi ja kun diagnoosista on mahdollisimman hyvä varmuus, voidaan taudin oireisto saada kuriin kortisonilla.
Hyvin usein tärinät saattavat tulla esiin vähitellen, koiran vanhetessa. Tähän saattaa olla syynä se, että keho rapistuu, niveliin tulee kolotuksia ja lihaskunto heikkenee. Heikot lihakset eivät enää jaksa kuten ennen ja väsyminen näkyy vapinana. Samantyyppistä vapinaa voi havaita myös ikääntyvissä ihmisissä. Toki tulee aina olla varma, että lemmikkikoiralla ei ole kipuja, koska toisin kuin me ihmiset, koira ei kipujaan välttämättä helposti ilmaise.
