Koiran patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on synnynnäinen rakenteellinen vika, joka voidaan todeta polvitarkastuksessa. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen paljon kääpiöroduilla sekä tietyillä suurilla koiraroduilla, joilla on suorat kulmaukset takajalassa. Patellaluksaatiolle alttiilla roduilla vaaditaan virallinen polvitarkastus ennen jalostuskäyttöä. Patellaluksaatio voi myös pahentua, eikä saatu tulos välttämättä ole lopullinen.

Mediaalinen luksaatio on yleisin pienillä roduilla

Virheellinen takajalan asento ja liian matalat telauran reunat altistavat patellaluksaatiolle. Normaalisti jalan ojentuessa ja koukistuessa lumpio liukuu telauraa pitkin ylös ja alas. Patellaluksaatiossa patella pääsee polven virheellisen rakenteen vuoksi luiskahtamaa uralta sivuun. Mediaalisesta patellaluksaatiosta puhutaan silloin, kun lumpio luiskahtaa polven sisäpuolelle, ja lateraalisesta kun se luiskahtaa ulkopuolelle. Mediaalinen patellaluksaatio on tyypillinen pienillä, alle 10-kiloisilla koirilla. Suuremmilla roduilla ongelmaan liittyy liian suorat takajalkojen kulmaukset, ja luksaatio on yleisimmin lateraalinen.

Patellaluksaation oireet

Oireet vaihtelevat patellaluksaation vakavuusasteesta riippuen. Lievimmät, asteen I luksaatiot voivat olla oireettomia. Asteen II-III luksaatiossa koiralla on usein jo selviä liikkumisvaikeuksia ja ajoittaista kolmella jalalla pomppimista. Kun polvilumpio luiskahtaa uralta sivuun, koira pitää jalkaa koukussa, kunnes lumpio asettuu takaisin uralleen. Oireena voi olla myös kyvyttömyyttä tai haluttomuutta hyppäämiseen tai hankaluutta kulkea alamäkeen. Vakavimmissa, asteen IV luksaatioissa lumpio on pysyvästi pois uraltaan. Luksaatio voi olla myös molemminpuolinen ja vakava-asteinen, jolloin koira voi liikkua vaivalloisesti molemmat jalat koukussa ja selkä köyryllä. Aina luksaation vakavuusaste ei kuitenkaan korreloi suoraan oireiden kanssa.
Oireet havaitaan usein tapaturman yhteydessä, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Nuorella koiralla patellaluksaatio voi olla lähes oireeton ja aiheuttaa vain ajoittaista kolmella jalalla pomppimista. Joskus polviniveleen kehittyy nivelrikkoa lumpion epänormaalin luiskahtelun vuoksi. Vanhemmilla koirilla oireena voi olla jatkuvampaa ontumista ja kipua, tällöin on usein ehtinyt jo kehittyä nivelrikkomuutoksia. Myös polven eturistiside altistuu vaurioille polven epänormaalin rakenteen vuoksi. Ristisiteen pettäessä patellaluksaation oireilu pahenee huomattavasti.

Virallinen polvitarkastus osana jalostustyötä

Patellaluksaation on todettu olevan perinnöllistä ja sitä vastustetaan rotujen jalostusohjelmissa sekä Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelman avulla. Sitä esiintyy mm. kääpiömäyräkoirilla, yorkshirenterriereillä, pomeranianeilla, bostoninterriereillä, chihuahoilla, kiinanpalatsikoirilla, tiibetinspanieleilla ja suomenpystykorvilla. Myös joillain kissaroduilla, kuten devon rexillä ja abessinialaisella, on todettu patellaluksaatiota. Patellaluksaatio jaetaan vian vakavuuden mukaan neljään eri asteeseen (I-IV). Arvostelussa käytetään Putnamin asteikkoa. Eläinlääkäri tekee polvitarkastuksen tunnustelemalla polven rakenteet ja polvilumpion liikkeen eri asennoissa hereillä olevalla koiralla. Polvitarkastuksia saavat tehdä Kennelliiton hyväksymät eläinlääkärit, jotka ovat saaneet koulutuksen tarkastusten tekemiseen. Varaa aika täältä.
Tarkastuksessa määritetään luksaation vakavuusaste, sekä onko se mediaalinen, lateraalinen vai molemminpuolinen.
Tutkittaessa polven sijoiltaanmenoa eli luksaatiota arvostellaan koiran vasen ja oikea polvi erikseen. Merkintätapa 0/1 (vasen polvinivel terve, oikea lähes normaali, mutta se saadaan menemään sijoiltaan).
Tutkimushetkellä koiran on oltava iältään vähintään 12 kk. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu lausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli koira on tutkimushetkellä täyttänyt kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse uusia.

Katso Suomen Kennelliiton aiheeseen liittyvä artikkeli täältä.

Patellaluksaation hoito

Lievissä tapauksissa, joihin ei liity oireilua, hoitoa ei välttämättä tarvita. Kipua voidaan hoitaa kipulääkkeellä ja levolla. Jos tämä ei auta, on luksaatio syytä korjata leikkauksellisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vakava-asteisia luksaatioita hoidetaan aina leikkauksellisesti. Leikkauksen ennustetta usein parantaa se, että leikkaukseen on päädytty riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin nivelrikkomuutoksia ei vielä ole kehittynyt. Arvion patellaluksaation hoidosta tekee aina ortopediaan erikoistunut eläinlääkäri. Pienikokoisilla koirilla, joilla on molemminpuolinen luksaatio, voidaan molemmat jalat yleensä leikata samalla kertaa.
Leikkauksen jälkeen polvea kuntoutetaan mm. fysioterapian avulla. Kuntoutumista tukee vaihtelevalla alustalla, kuten metsän pohjalla, tapahtuva liikunta. Hoidon tukena käytetään nivelrustoa stimuloivia pistoksia, ravintolisiä sekä rasvahappolisiä. Erittäin tärkeää toipumisen ja ennusteen kannalta on säännöllinen liikunta ja koiran pitäminen hoikassa kunnossa.


Tekstin on koostanut ELL Kaisa Juhajoki