Oksentelu, ripulointi ja mahakipu voivat kertoa tulehduksesta

Artikkelin kirjoittaja: ELL Sanna Malkamäki, tarttuviin eläintauteihin erikoistuva eläinlääkäri ja tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa

Koirien mahasuolikanavan tulehdukset

Ripuli- ja oksennustauti lienevät ovat yksi yleisimmistä syistä hankkiutua koiran kanssa eläinlääkäriin. Gastroenteriitti on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan ruoansulatuskanavan tulehdustiloja. Tulehdus voi aiheutua monesta eri syystä, esimerkiksi virukset, bakteerit, loiset, lääkitykset, epäsopiva ruoka, ruoka-aineyliherkkyys, systeeminen infektio tai sairaus voivat olla oireilun syynä.

Oksentelu ja ripuli voivat aiheutua myös muista kuin tulehduksellisista tiloista. Tällaisia ovat esimerkiksi suoliston vierasesineet tai muut suoliston tukkeumat, suolen tuppeutuminen, mahasuolikanavan kasvaimet, myrkytykset sekä tietyt endokrinologiset sairaudet. Koiran akuuteissa gastroenteriiteissä syy jää usein epäselväksi ja sairaus menee ohi oireenmukaisella hoidolla. Koska oireilun taustalla voi olla useita eri syitä, vaatii vakavaoireinen, jatkuva tai usein uusiutuva mahasuolikanavan oireilu huolellisen esitietojen selvittämisen sekä diagnostisia testejä.

Tässä artikkelissa keskitytään tartunnallisiin mahasuolikanavan tulehduksiin ja esitellään muutamia tärkeimpiä taudin aiheuttajia.

Oireet ruansulatuskanavan tulehdustilassa

Koiran mahasuolikanavan oireilu ilmenee akuutisti oksenteluna, ripulointina ja mahakipuna. Oireet alkavat usein yhtäkkisesti ja voivat olla voimakkaat. Koira on usein väsynyt, ruokahalu on huonontunut tai ruoka ei maistu lainkaan. Koira voi myös vastustella vatsan tunnustelua tai nostamista mahakivun vuoksi. Lievä lämmön nousu on tyypillistä. Koira voi oksentaa ruokaansa, mutta kun mahalaukku on tyhjä, koira oksentaa vaaleaa vaahtoa tai keltaista sappinestettä. Mikäli koira oksentaa vedenkin, on otettava huomioon mahdollinen suolistotukos tai mahalaukun kiertymä, jotka ovat aina akuutteja hätätapauksia.

Oksentaessa ja ripuloidessa koira menettää suuria määriä nestettä. Kuivumisen selkein oire on väsymys. Koiran nestetasapainoa voidaan arvioida suun limakalvolta, kuivuus ja nihkeys ovat merkkejä kliinisesti merkittävästä kuivumisesta. Mikäli kuivuminen on vakavaa, se ilmenee myös ihon palautumista tarkastellessa; kun koiran nahkapoimua nostaa, se ei palaudu välittömästi irti päästettäessä vaan iho painuu alas hitaammin.

Hemorraaginen gastroneteriitti tarkoittaa veristä oksennusta ja ripulointia, jossa ruoansulatuskanavan limakalvon eroosiot aiheuttavat koiralle tummaa, punaista tai marjapuuron väristä ulostetta tai oksennusta. Erite, jonka seassa on verta, on aina syy hankkiutua koiran kanssa eläinlääkärin pakeille. Sen sijaan vähäinen määrä kirkasta verta ulosteen pinnassa on merkki paikallisesta ärsytyksestä johtuvasta pintaverenvuodosta, eikä ole vaarallista. Koiran veriripuliin kannattaa suhtautua vakavasti, koska sairaus voi aiheuttaa jopa kuolemaan johtavia komplikaatioita. Verenvuoto voi johtaa jopa hypovoleemisen shokin kehittymiseen, jolloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Voimakas kuivuminen johtaa verisoluarvojen kohoamiseen, jonka seurauksena elimistöön voi alkaa muodostua pieniä suonensisäisiä verihyytymiä. Tätä tilaa kutsutaan disseminoituneeksi intravaskulaariseksi koagulaatioksi. Elinten verenkierron häiriintyminen voi johtaa monielinvaurioon. Hemorraagisen gastroenteriitin ennuste on kuitenkin hyvä, kunhan sairautta hoidetaan tehokkaasti.

Akuutin gastroenteriitin hoito

Onneksi suurin osa akuuteista oksennus- ja ripulitaudeista ovat itsestään rajoittuvia ja menevät ohi muutamassa päivässä. Jos oksentelu kestää yli kolme päivää, koiralla on kuumetta, eritteet ovat verisiä tai koiran yleisvointi on muutoin heikko, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Koiran elimistö kuivuu ja alkaloituu nopeasti, mikäli voimakas oksentelu ja ripulointi jatkuvat yli vuorokauden ajan. Kuivuminen on usein suurin syy sille, että eläimen yleisvointi heikkenee ja se on apaattinen. Eläinlääkäri hoitaa tavanomaista akuuttia gastroenteriittiä nesteytyksellä, pahoinvoinninestolääkkeillä ja tarvittaessa mahasuojalääkkeillä.

Mikäli koira on kipeä tai tuskainen, sitä hoidetaan myös kipulääkkeillä. Kotihoidossa on tärkeää huomioida, että tulehduskipulääkkeet vaurioittavat mahalaukun limakalvoa ja niitä tulee välttää munuaistoksisuuden vuoksi erityisesti kuivuneilla potilailla. Veren elektrolyyttien, kuten kaliumin, puutoksia hoidetaan nestehoidon yhteydessä elektrolyyttilisillä suonensisäisesti. Verinen oksennus- ja ripulitauti vaatii aina eläinlääkärin hoitoa ja aggressiivista nesteytystä. Sekundaarisia tulehduksia ja bakteerien aiheuttamia suolistotulehduksia hoidetaan antibiooteilla. Suoliston tasapainon tukena koiralle voidaan kotona antaa myös probioottisia maitohappobakteereja.

Ruokinta sairauden aikana on oleellinen osa akuutin gastroenteriitin hoitoa. Mahaa ja suolistoa voidaan lepuuttaa tarjoamalla koiralle aluksi nestemäistä ravintoa, joka kulkeutuu nopeasti mahalaukun ja ohutsuolen alkuosan läpi. Kun koira ei oksentele, aloitetaan hyvin sulavan ruoan syöttäminen pienissä annoksissa, jotka annetaan koiralle esimerkiksi neljä tai kuusi kertaa päivässä. Tiheää ruokintaa jatketaan muutaman päivän ajan, mikäli oireet ovat helpottaneet. Jos oireet palaavat, palataan ruokinnallisessa hoidossa askel taaksepäin. Tiheästi annettava hyvin sulava ruoka voi olla kaupallista ruoansulatuskanavahäiriöiden tukihoitoon tarkoitettua ruokaa tai esimerkiksi keitettyä puuroriisiä, johon on sekoitettu vähärasvaista proteiininlähdettä, kuten broilerin jauhelihaa, seitiä tai laktoositonta raejuustoa. Proteiinilähteen osuuden tulisi olla noin neljännes ruoasta.

Parvo mahasuolikanavan tulehduksen aiheuttajana

Parvovirus (CPV-2) on nuorilla koirilla Suomessakin silloin tällöin esiintyvä virus, joka aiheuttaa koiralle yleensä voimakkaat oireet ja veristä ripulia viruksen tuhotessa suolen limakalvoa. Alkuvaiheessa ripulissa ei vielä välttämättä nähdä verta, verenvuoto lisääntyy taudin edetessä. Koira on yleensä syömätön, väsynyt, huonovointinen ja sillä voi olla kuumetta. Parvopennut vaativat yleensä teho-hoitoa selvitäkseen sairaudesta ja hoitamattomana ennuste on huono. Tyypillisesti sairastuneet koirat ovat pentuja tai rokottamattomia aikuisia. Emän vasta-aineet suojaavat pentua ensimmäiseen rokotukseen saakka, vasta-aine tasot kuitenkin vaihtelevat yksilöllisesti. Sairastunut koira levittää hyvin ympäristön olosuhteita kestävää virusta tehokkaasti ympäristöön ulosteessaan.

Parvovirusinfektio voidaan todeta ulosteesta pikatestillä. Koira saa parvovirustartunnan suun tai sierainten kautta sairastuneen koiran ulosteesta. Taudin itämisaika on noin kolmesta päivästä kahteen viikkoon. Parvovirus lisääntyy nopeasti jakautuvissa soluissa, kuten suolen epiteelin soluissa, mikä aiheuttaa suolinukan lyhenemistä, ravintoaineiden imeytymisen häiriöitä, tulehdusta, verenvuotoa ja kuolioitumista. Sairaudesta aiheutuvat ongelmat ovat veriripulin yhteydessä kuvattuja. Virus infektoi myös nopeasti jakautuvia tulehdussoluja aiheuttaen veren valkosolujen voimakkaan laskun ja heikentäen elimistön immuunipuolustusta. Parvovirusripuliin ei ole olemassa spesifistä hoitoa, vaan elimistön oma immuunipuolustus pyrkii kukistamaan viruksen. Parvoviruksen ei tiedetä aiheuttavan tautia ihmisille.

Giardian aiheuttama tulehdus mahasuolikanavassa

Giardia on alkueläin, jota esiintyy varsin yleisesti myös suomalaisilla koirilla. Koirilla esiintyy tyypillisesti koiraeläinten omaa giardiaa (Giardia canis ja Giardia duodenalis). Nämä kannat eivät tartu ihmiseen. Giardian siimalliset aktiiviset muodot lisääntyvät koiran suoliston limakalvolla ja muodostavat ulosteeseen hyvin ympäristön olosuhteita kestäviä kystia. Koiran ei tarvitse saada ympäristöstään suun kautta kuin muutama kysta, jotta infektio voi muodostua. Tartunnan saamisesta uusien kystien erittymiseen kuluu varsin lyhyt aika, vain neljästä päivästä kahteen viikkoon.

Loinen elää ohutsuolen pinnalla, mutta ei aina aiheuta kliinisiä oireita varsinkaan aikuisille koirille. Oireet ovat usein voimakkaimpia pennuilla ja niillä tartunnat ovat myös yleisimpiä. Giardian aiheuttama ripuli voi alkaa yhtäkkisesti, usein ripulijaksot ovat vaihtelevia. Uloste on usein limaista, veriripuli ei kuulu tyypillisiin oireisiin. Kuumeen nousu on harvinaista. Jos koiran immuunipuolustus toimii normaalisti, se rajaa infektion ajan myötä. Giardiatartuntaa pystytään hoitamaan lääkkeellisesti, hoidon tavoitteena on saada kliiniset oireet kuriin.

Suolinkaisinfektio

Koiran suolinkainen, Toxocara canis, voi myös aiheuttaa koiralle ripuli- ja oksenteluoireita, laihtumista ja mahan pömpötystä. Koiran suolinkaiset ovat suuria spagettimaisia matoja. Suolinkaisnaaras on erittäin tehokas munan tuottaja ja voi erittää tuhansia munia vuorokaudessa. Aikuisten koirien suolinkaisinfektio on usein oireeton, koska immuunipuolustus rajoittaa tehokkaasti tartuntaa.

Pennuilla tartunta voi olla voimakas ja aiheuttaa jopa suoliston tukosoireita. Suolinkaisen elämänkierto on monimutkainen ja aika tartunnan saamisesta munien erittymiseen suolistosta vaihtelee sen mukaan, mitä kautta infektio on saatu. Koiran saatua tartunnan munasta loisen toukkamuodot vaeltavat eri puolille elimistöä. Pennuilla esiintyy keuhkojen kautta tapahtuvaa kiertoa, jolloin pennulla voi olla oireena yskää. Tällöin toukat vaeltavat hengitysteiden kautta koiran nieluun ja pennun nielaistessa toukat päätyvät suolistoon, jossa niistä kehittyy aikuisia matoja. Aikuisilla koirilla suolinkaistoukat voivat kulkeutua eri kudoksiin ja asettua epäaktiivisiksi lepomuodoiksi. Nämä lepomuodot aktivoituvat koiran tiineys- ja imetysaikana ja voivat tartuttaa pentuja istukan tai maidon välityksellä. Tästä syystä pentujen toistuva suolinkaishäätö on tärkeää. Suolinkaisen kohdalla on tärkeää muistaa, että loinen voi tarttua myös ihmiseen.

Bakteeriperäiset suolistotulehdukset

Koirille suolistotulehduksia aiheuttavat tyypillisesti klostridit, kampylobakteerit ja salmonella. Diagnosoinnin haasteena on mikrobien mahdollinen esiintyminen myös kliinisesti terveillä koirilla osana suoliston normaalimikrobistoa. Ripuli voi aiheutua ruoansulatuskanavan ympäristön muutoksesta esimerkiksi antibioottikuurin, ruokinnan muutoksen tai pH:n muutoksen seurauksena, jolloin koiran suoliston normaalimikrobiston tasapaino järkkyy ja suoliston normaaliasukki pääsee lisääntymään normaalia enemmän. Esimerkiksi Clostridium perfringens aiheuttaa akuuttia, usein voimakasoireista ripulia ja tuottaa suoleen toksiinia. Taudin yhteydessä todetaan usein paksusuoliperäistä verenvuotoa, limaista ripulia sekä ulostuspakko-oireita.

 

Artikkelin kirjoittaja: Sanna Malkamäki on tarttuviin eläintauteihin erikoistuva eläinlääkäri ja tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa. Hän on erityisesti kiinnostunut pieneläinten sisätaudeista ja akuuttihoidosta. Satunnaisesti Sanna luennoi koiraharrastajille ensiavusta ja koiran kivusta.

Varaa aika

Ajankohtaista

3 joulu, 2019
Tiedätkö milloin oksentelu ja ripulointi vaatii eläinlääkärin hoitoa?
28 marras, 2019
Oksentelu, ripulointi ja mahakipu voivat kertoa tulehduksesta
28 marras, 2019
Kutitteleeko koiran nenässä nenäpunkki?
27 marras, 2019
Tiesitkö mistä koiran korvatulehdus voi johtua?