koira ja kissa

Epilepsia koirilla ja kissoilla

Aivojen normaalitoiminnot muodostuvat herkästä tasapainosta ”yllyttävien ja jarruttavien säätelyjen” kesken. Tasapainon muuttuminen saa aikaan aivojen sähköisen toiminnan häiriötilan, jota tavallisesti kutsutaan arkikielessä kouristukseksi tai kohtaukseksi. Kun kouristukset tai kohtaukset ilmenevät toistuvina, voidaan puhua epilepsiasta.

Sisällys:

Epilepsian taustaa

Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriö, jonka luonne ja voimakkuus voivat vaihdella. Kohtauksen luonne ja voimakkuus riippuvat purkauksen lähtöpaikasta ja sen leviämisestä. Häiriötila syntyy, kun aivojen kohtauskynnys madaltuu tai ärtyvyys lisääntyy. Näitä voivat aiheuttaa monet eri tekijät, kuten kuume, lääkkeet, stressi, hormonaaliset tekijät tai väsymys. Epilepsiaan liittyy tavallisesti tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä.

Epilepsia voidaan jaotella idiopaattiseksi tai sekundaariseksi. Idiopaattisen epilepsian taustalta löytyy usein geneettinen poikkeavuus, jota ei toistaiseksi tarkemmin tunneta, kun taas sekundaarinen epilepsia on niin sanotusti ”hankittua”. Idiopaattinen epilepsia alkaa tavallisimmin nuorella iällä eikä neurologisessa tutkimuksessa löydetä usein mitään poikkeavaa. Sekundaarisen epilepsian aiheuttajana voi olla puolestaan useita erilaisia tekijöitä, kuten pään rakenteelliset poikkeavuudet, pään alueen traumat tai infektiot, myrkytykset, kasvaimet ja aineenvaihduntasairaudet. Syitä on siis lukuisia.

Epilepsian oirekuva esiintyy joko paikallisena tai yleistyneenä kohtauksena. Yleistyneeseen kohtaukseen viitataan, jos koko eläin kouristelee, kun taas paikallisessa kohtauksessa usein vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisena alkanut kohtaus voi kuitenkin laajeta myös yleistyneeksi kohtaukseksi.

Epilepsian esiintyminen

Epilepsia on koiran yleisin hermostollinen sairaus ja kissoilla sitä tavataan jonkin verran. Koirilla tavataan sekä idiopaattista että sekundaarista epilepsiaa, kun taas kissoilla idiopaattinen epilepsia on melko harvinaista.

Kaikista koirista noin 1 % sairastaa epilepsiaa. Epilepsialle alttiimpia koirarotuja ovat beagle, belgianpaimenkoirat, bokseri, bordercollie, collie, shetlanninlammaskoira, keeshond, irlanninsetteri, kettuterrieri, kultainennoutaja, labradorinnoutaja, kääpiösnautseri, mäyräkoirat, siperianhusky, unkarinvizla, villakoira, walesinspringerspanieli, cockerspanielit sekä bernhardinkoira. Suomessa sairautta on havaittu keskimääräistä useammin myös suomenpystykorvalla, norwichinterrierillä, keskikokoisella villakoiralla ja belgianpaimenkoiralla.

Lisäksi epilepsia on jonkin verran yleisempää uroksilla (noin 60 % sairastuneista koirista) kuin nartuilla. Toisena merkittävänä altistavana tekijänä on perinnöllisyys. Tätä on tutkittu erityisesti koirilla, ja suositus on, että epilepsiaa sairastavaa koiraa tai riskilinjoja ei käytetä jalostukseen. Tämä siitä syystä, että kahden epileptikon jälkeläisistä 40–100 % on todettu olevan epileptikoita.

Epilepsian tunnistaminen

Epilepsian tunnistaminen voi olla usein hankalaa, sillä muutkin sairaudet, jotka aiheuttavat kohtauksia voivat näyttää ulkoisilta oireiltaan samankaltaisilta. Epilepsiassa ensimmäinen kohtaus tulee kuitenkin useimmiten melko nuorena, keskimäärin 1-5 -vuotiaana, vaikkakin oireilu voi alkaa myös vanhemmalla iällä.

Kohtaustiheys ja -tyyppi sekä esiintymisajankohta niin ikään vaihtelevat. Jotkut koirat saavat kohtauksen kerran viikossa toiset kerran vuodessa ja yleistyneitä ja osittaisia kohtauksia esiintyy yhtä paljon. Koska epilepsiaa voi esiintyä sekä koiran ollessa levossa että valveilla, kohtaukset voivat jatkua jonkin aikaa omistajan tietämättä, jos koira saa niitä pääsääntöisesti öisin tai ollessaan yksin.

Suurimmalla osalla koirista ja kissoista kohtausta edeltää nk. esitila, jolloin eläin käyttäytyy normaalista poikkeavasti. Se voi pyrkiä omistajan seuraan, olla levoton ja jännittynyt tai mennä piiloon. Yleistyneen kohtauksen aikana eläin voi äännellä, kouristella, virtsata tai ulostaa alleen tai kuolata. Eläin voi myös olla tajuton.

Kohtaus kestää tavallisimmin 1-5 minuuttia ja se voi toistua. Osittaisissa motorisissa kohtauksissa osa kehoa kouristuu, kääntyy luonnottomaan asentoon tai kramppaa ja eläin saattaa ryntäillä, pureskella ja nuoleskella itseään ylettömästi. Osittaisia motorisia epileptisiä kohtauksia tavataan harvemmin. Ne ovat myös huonommin tunnettuja. Kohtauksen aikana eläintä on syytä valvoa, ettei se satuta itseään, mutta eläimen rauhoittelemisesta ei ole hyötyä, jos sen tajunnantaso on alentunut.

Kohtausta seuraa tavallisesti jälkitila, jonka aikana eläin on hyvin väsynyt ja poissaoleva. Sillä voi olla myös kova nälkä tai jano tai se voi käyttäytyä vihamielisesti. On huomattava, että jotkut kissat saattavat puolestaan vaikuttaa heti kohtauksen jälkeen täysin normaalilta. Eläimen tulee antaa olla rauhassa jälkitilan aikana, kunnes se on taas oma itsensä.

Epilepsian hoito

Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen, minkä vuoksi eläin tutkitaan laajasti. Tutkimukset sisältävät tavallisimmin neurologisen tutkimuksen, laajat verinäytteet sekä virtsanäytteen tutkimisen. Tutkimuksiin voidaan myös sisällyttää pään alueen magneettikuvaus mm. kasvainten varalta. Lisäksi kissoilta testataan mahdollisuuksien mukaan infektiiviset sairaudet, kuten FeLV, FIV ja FIP, sekä toksoplasmoosi.

Epilepsian hoidossa ensiarvoisen tärkeää on hoitaa mahdollinen kohtauksille altistava taustatekijä. Jos kohtauksia aiheuttava sairaus saadaan hoidettua, voivat kohtaukset jäädä kokonaan pois. Varsinaista primaaria epilepsiaa ei kuitenkaan voida parantaa, vaan eläin tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. Hoidon tavoitteena onkin mahdollisimman harvoin esiintyvät lievät kohtaukset ilman havaittavia haittavaikutuksia.

Epilepsian hoidossa on käytössä erilaisia lääkevalmisteita, joista eläinlääkäri valitsee lemmikillesi sopivimman vaihtoehdon. Tavallisimmin lääkitys aloitetaan, jos kohtauksia tulee useammin kuin kerran 6 viikossa, tai jos vuorokauden kuluessa tulee vähintään 2 kohtausta, taikka eläimellä on yksikin pitkittynyt, yli 5 minuuttia kestävä kohtaus. Joskus saatetaan joutua käyttämään myös kahden lääkkeen yhdistelmää. Lääkityksen alkaessa havaitaan usein haittavaikutuksina, lääkkeestä riippuen, tasapainohäiriöitä, liiallista juomista, liiallista syömistä, ärtyisyyttä ja levottomuutta, mutta nämä helpottavat yleensä muutamien päivien kuluttua. Lääkehoidon lisäksi epilepsian hoidossa on tärkeää välttää kohtauksia aiheuttavia ärsykkeitä sekä liiallista stressiä.

Hyvä hoitotasapaino on tärkeä

Hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsiapotilas voi nauttia normaalielämästä siinä missä muutkin lemmikit. Hyvä hoitotasapainon saavutetaan saamalla kohtaukset hallintaan mahdollisimman hyvin, sillä hallitsemattomat, usein toistuvat, voimakkaat tai pitkät kohtaukset voivat vaurioittaa aivoja ja altistavat uusien kohtausten synnylle. Tällöin myös eläimen persoonallisuus saattaa muuttua ajan kuluessa.

Lääkehoidon vaikutusta seurataan säännöllisten kontrollien avulla. Ensimmäinen kontrollikäynti on tyypillisesti 2-3 viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta, jolloin tutkitaan veren lääkeainepitoisuus. Lääkeainepitoisuuden tulee olla terapeuttisella tasolla, jota verrataan lemmikin kliinisiin oireisiin ja vointiin. Tarvittaessa lääkeannosta muutetaan tilanteen ja eläinlääkärin arvion mukaan. On huomattava, että vaikka eläin tulisi lääkityksellä täysin oireettomaksi, ei lääkitystä saa lopettaa.

Ohjeet omistajalle

  1. Pidä kohtauksista päiväkirjaa. Kirjanpitosi auttaa hoidon seurannassa.
  2. Suojaa eläin vahingoittumiselta kohtauksen aikana.
  3. Älä pidä epileptikkoa toisten eläinten kanssa yhdessä ollessasi poissa. Muut eläimet saattavat suhtautua kouristelevaan toveriinsa vihamielisesti.
  4. Pidä eläin rauhallisessa ympäristössä kohtauksen jälkeen ja anna eläimen olla rauhassa. Jotkut eläimet käyttäytyvät aggressiivisesti ennen tai jälkeen kohtauksen.
  5. Älä pidä koiraa irti kohtauksen jälkeen ulkoillessanne tai päästä kissaa vapaasti ulkoilemaan, ennen kuin se käyttäytyy täysin normaalisti.
  6. Eläimelle on hyvä tarjota vettä kohtauksen jälkeen, sillä osa on janoisia.
  7. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos kohtaus kestää yli 5 min tai eläimellä on saman päivän aikana useita kohtauksia.
  8. Huolehdi säännöllisestä lääkityksestä eläinlääkärisi ohjeita noudattaen.

Meillä on avainlippu!
Meillä on avainlippu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

UUSIMMAT ARTIKKELIMME:

suomenpystykorva

Koiran tyrät

Tyrällä tarkoitetaan elimen tai kudoksen työntymistä poikkeavaa reittiä pitkin sille kuulumattomalle sijainnille. Tyrät voivat olla koiralle harmittomia, mutta monet tyrät aiheuttavat lemmikille terveydellistä haittaa ja

Lue lisää »
kissa käpälä

Verikorva kissalla ja koiralla

Verikorvaksi kutsutaan tilannetta, jossa lemmikin korva turpoaa korvalehden sisäisen verenvuodon seurauksena. Veri kertyy ihon ja korvalehden ruston väliin. Muutos korvalehdellä voi olla hyvin pieni ja

Lue lisää »