Kanit voidaan rokottaa verenvuototautia vastaan

 

Kanien verenvuototauti RHD (Rabbit hemorrhagic disease)

Kanin verenvuototauti RHD (engl. Rabbit hemorrhagic disease) rantautui Suomeen keväällä 2016 aiheuttaen laajalti villikanien (ns. citykanien) kuolemia pääkaupunkiseudulla. Syksyllä 2017 Evira totesi taudin Oulussa kuolleella lemmikkikanilla. Virus näyttäisi leviävän pohjoisemmaksi villikanipopulaatioiden ja kentien myös lemmikkikanien välityksellä. RHD-virus on nopeasti ja herkästi tarttuva kalikivirus, joka aiheuttaa kaneilla verenvuotokuumetaudin. Se tarttuu villikaneihin, lemmikkikaneihin ja myös metsäjäniksiin. Taudin voi todeta varmuudella vain ruumiinavauksella, joten kuollut kani kannattaa lähettää Eviraan tutkittavaksi. Luonnosta kuolleena löydetyn villikanin voi lähettää Oulun Eviraan veloituksetta Matkahuollon kautta, ks Eviran nettisivut:

https://www.evira.fi/elaimet/elainsuojelu-ja-elainten-pito/kuolleet-elaimet/luonnonvaraiset-elaimet/

Tartunta

Viruksella on 2 alatyyppiä: RHD-1 ja RHD-2. Näistä RHD-1 on alkuperäinen kanta, joka aiheuttaa nopeasti etenevän(48-72 h), kuolemaan johtavan verenvuototaudin erityisesti aikuisissa kaneissa. RHD-1 virustyyppiä ei ole todettu Suomessa. Suomessa on todettu vain RHD-2-virustyyppiä, joka johtaa hitaammin eteneviin, epämääräisempiin oireisiin ja voi tarttua myös melko nuoriin kaneihin. Virus ei tartu ihmisiin, koiriin eikä kissoihin. Virusta vastaan on olemassa rokote.

RHD-virus leviää herkästi suorassa kontaktissa eläimestä toiseen eritteiden välityksellä. Se myös säilyy hyvin ympäristössä ja tarttuu herkästi esim. ruoan, juomaveden, häkkien, pehmusteiden ym. tarvikkeiden välityksellä. RHD tarttuu myös verta imevien hyönteisten ja kaneja syövien petoeläinten välityksellä. Virus säilyy erittäin hyvin ympäristössä (jopa 3 kk) , ja yleisesti käytetyt desinfektioaineet eivät tehoa siihen.

Oireet

RHD1-viruskannalle on tyypillistä erittäin nopea taudinkulku ja äkkikuolemat maksanekroosin ja verenvuotojen vuoksi. Suomessa leviävälle RHD2-virukselle sen sijaan tyypillisiä oireita ovat hitaammin kehittyvät apaattisuus, ruokahaluttomuus, hengitystieoireet, verenvuodot ja maksavauriosta johtuva keltaisuus. RHD-2:lla taudin itämisaika on pidempi (3-9 pv) kuin RHD1-viruskannalla, ja oireilu kestää tyypillisesti pidempään (n. 5 pv). Sairastuneet kanit kuolevat siis yleensä 1-2 vk kuluessa infektiosta. Pitkähkö itämisvaihe helpottaa osaltaan infektion leviämistä, koska varhaisessa vaiheessa oireita ei ole havaittavissa vaikka kani tartuttaa tautia jo. Osa kaneista kehittää taudille vastustuskyvyn, mutta tähän liittyviä tekijöitä ei tunneta vielä kovin hyvin.

Tartunnan ehkäisy

Koska virus säilyy hyvin ympäristössä, on lemmikkikanien ulkoilua ja ruokkimista luonnosta haetulla rehulla vältettävä epidemia-alueilla. Virusta vastaan on olemassa tehokas rokote, johon eläinlääkäri voi hakea erityislupaa. Rokotetta on tulossa keväällä myöhemmin saataville Tampereen Omaeläinklinikalle (Filavac VHD K C+ D). Rokotuksen voi antaa terveelle yli 10 vk ikäiselle kanille, yläikärajaa ei ole. Rokotus tehostetaan vuosittain. Erityisesti kanitapahtumissa käyvät sekä ulkoilevat lemmikkikanit suositellaan rokotettavan virusta vastaan. Rokotus annetaan pistoksena nahan alle. Haittavaikutukset ovat harvinaisia. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat lievä lämmönnousu sekä pistoskohdan paikallinen tuvotus.

 

Päivitämme tietoa heti kun rokotetta on saatavissa!

Luvassa edullinen KANIEN KIMPPAROKOTUSPÄIVÄ TAMPEREELLA HUHTIKUUSSA, seuraa siis Tampereen kotisivuja ja facebook-sivuja niin saat tuoreimmat tiedot ensimmäisenä! 🙂

 

Lähteet:

Eviran nettisivut: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/luonnonvaraiset-elaimet/rabbit-hemorrhagic-disease-rhd/

Le Gall-Reculé, Ghislaine et al. Emergence of a New Lagovirus Related to Rabbit Haemorrhagic Disease Virus.  Veterinary Research 44.1 (2013): 81.

Joana Abrantes, Wessel van der Loo, Jacques Le Pendu, and Pedro J Esteves. Rabbit haemorrhagic disease (RHD) and rabbit haemorrhagic disease virus (RHDV): a review. Vet Res. 2012; 43(1): 12

 

Tekstin on laatinut ELL Kaisa Juhajoki