Terveille kotieläimille ruoka maistuu tavallisesti hyvin. Ruuasta kieltäytyminen kertoo yleensä jonkin asian olevan pielessä. Syömätön lemmikki kannattaa yleensä tarkistaa eläinlääkärissä, varsinkin jos kyseessä on normaalisti ahne koira, tai kissa, jonka elimistö ei kestä pidempää paastoa. Vielä nopeammin syömättömyyteen tulee puuttua, jos kani, marsu tai chinchilla jättää syömättä.
Miksi syömätön kani tulee viedä eläinlääkäriin nopeammin kuin syömätön koira?
Kanin ruuansulatus poikkeaa huomattavasti kissasta ja koirasta. Kissa ja koira voivat syödä 1-2 isoa ateriaa päivässä. Kaniini on sen sijaan kasvissyöjä, jonka suolisto on tottunut käsittelemään suuria määriä kuitupitoista kasvisravintoa. Tärkein osa kaniinin ravintoa on kuiva heinä. Kanit syövät suurimman osan päivästä. Vähänkin pidempi paastoaminen johtaa suoliston toiminnan hidastumiseen, mahdolliseen maksan rasvoittumiseen ja muihin vakaviin komplikaatioihin.
Kani tulee viedä eläinlääkärin vastaanotolle, jos se on ollut 8-12 tuntia syömättä tai ulostamatta. Jos kani makaa kyljellään tai vatsa on silminnähden turvoksissa, on vastaanotolle syytä lähteä viipymättä.
Mistä kanin syömättömyys johtuu?
Yleisin syy kanin eläinlääkärikäynnille on heikentynyt ruokahalu ja vähentynyt ulostaminen. Tilasta käytetään useita eri nimiä kuten gastric stasis syndrome tai suoliston hypomotiliteetti eli vähentynyt suoliston liike. Monesti puhutaan myös ummetuksesta, vaikka siitä ei varsinaisesti ole kyse.
Suoliston hypomotiliteetti ei kuitenkaan ole tarkka diagnoosi tai aina samalla tavalla hoidettava sairaus, vaan enemmänkin sairauden oire, joka voi johtua useista eri tekijöistä. Käytännössä kaikki mikä aiheuttaa kipua tai stressiä, voi johtaa suoliston toiminnan hidastumiseen. Toisin sanoen käytännössä mikä tahansa sairaus voi pysäyttää suoliston. Yleisiä syitä ovat mm.
- hammassairaudet,
- ruokintavirheet,
- suoliston tukokset,
- kasvainsairaudet,
- leikkauksen jälkeinen kipu yms.
Mitä tutkimuksia syömättömälle kanille tehdään eläinlääkärissä?
Sairaan eläimen tutkiminen aloitetaan aina huolellisista esitiedoista ja perusteellisesta yleistutkimuksesta. Syömätön kani ei ole tässä asiassa poikkeus. Eläinlääkäri kyselee tarkasti oireista ja mm. ruokintahistoriasta. Saaliseläiminä kaniinit ovat taitavia peittelemään sairauden oireita, joten eläinlääkäri on kiinnostunut hienovaraisistakin muutoksista mm. käyttäytymisessä ja ulosteiden koostumuksessa. Kaniinin yleistutkimuksessa katsotaan samat asiat kuin kissoilta ja koiriltakin. Erityisen tärkeää on vatsan huolellinen tunnustelu, lämmönmittaus ja poskihampaiden tarkistaminen korvavaloa tai vastaavaa apuvälinettä hyödyntäen. Pelkän yleistutkimuksen avulla päästään monesti diagnoosiin tai ainakin oikeille jäljille. Toisinaan tarvitaan laajempia tutkimuksia.
Lievissä ja lyhytkestoisissa oireissa voidaan usein hoitaa turvallisesti oireita ilman täydellistä diagnoosia. Vakavissa ja pitkäkestoisissa tai toistuvissa oireissa tarvitaan tarkempia tutkimuksia oireiden aiheuttajan selvittämiseksi. Tärkeimpiä tutkimuksia syömättömillä kaniineilla ovat röntgen- ja ultraäänitutkimukset, veri- ja virtsanäytteet, sekä hampaiden tutkiminen rauhoituksessa. Eläinlääkäri päättää tarvittavista tutkimuksista yhdessä omistajan kanssa.
Miten kanin syömättömyyttä hoidetaan eläinlääkärissä?
Hoito riippuu tilanteen vakavuudesta ja oireiden aiheuttajasta. Hoito pohjautuu pääasiassa suoliston toiminnan hidastumisen oireenmukaiseen hoitoon ja mahdollisen taustasyyn hoitoon.
Oireenmukaisessa hoidossa tärkeintä on kivun ja nestetasapainon hallinta. On tärkeää antaa määrätyt kipulääkkeet eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Monien kipulääkkeiden tehokkaat annokset ovat kanilla koiraan ja kissaan verrattuna erittäin korkeita eikä vaaraa yliannostuksesta ole. Nestehoitoa voidaan antaa lievemmissä tapauksissa nahanalaisesti tai suun kautta. Vakavasti sairaille ja shokkisille eläimille suonensisäinen nesteytys ja sairaalahoito ovat välttämättömiä. Suoliston liikettä lisääviä lääkkeitä käytetään toisinaan, vaikka niiden merkitys on kivunhoitoa vähäisempi.
Taustasyyn hoito voi tarkoittaa esimerkiksi hammashoitoa tai kirurgista hoitoa. Leikkaushoito on tarpeen erityisesti suolistotukoksissa. Suolistoleikkauksien ennuste on kaneilla valitettavasti aina melko varauksellinen, joten leikkauspäätös tulee aina tehdä todella harkiten.
Voiko syömätöntä kania auttaa kotikonstein?
Internet on pullollaan ohjeita myös kanin suolistovaivojen kotihoitoon. Osa ohjeista on osittain käyttökelpoisia, osa tehottomia ja osa mahdollisesti jopa vaarallisia. Kotihoidot eivät saa viivästyttää kohtuuttomasti eläinlääkärin hoitoon hakeutumista.
- parafiiniöljyä suositellaan monesti ummetukseen. Tulee muistaa, että kanin suolistovaivoissa kyse ei tavallisesti ole varsinaisesta ummetuksesta. Parafiiniöljy voi ehkäistä myös ravintoaineiden imeytymistä ja jopa pahentaa syömättömyyden seurauksia
- Ananasmehua suositellaan monesti, koska sen uskotaan sulattavan mahalaukkuun juuttuneita karvoja. Tutkimusten perusteella väite ei pidä paikkaansa. Ananasmehu voi kuitenkin maistua kanille vettä paremmin ja nesteen nauttimisesta on kiistatta hyötyä.
- Pakkosyöttäminen vihannessoseilla ja tähän tarkoitetuilla tukiruuilla voi auttaa ehkäisemään syömättömyydestä seuraavia haittoja. Ennen pakkosyöttöä tulisi kuitenkin varmistua, että kyse ei ole suoliston tukoksesta. Tämä on hyvin vaikeaa ilman eläinlääkärin arviota.
Voiko kanin syömättömyyttä ehkäistä?
Kyllä! Kaikista tärkeintä on huolehtia oikeasta ravinnosta. Kanin ruokkiminen on todellisuudessa melko yksinkertaista puuhaa. Tärkeintä on huolehtia riittävästä karkean kuitupitoisen heinän syönnistä. Pellettien ja tuoreravinnon määrä kannattaa pitää maltillisena. Puhdasta vettä pitää olla aina saatavilla. Monet kanit juovat paremmin kupista kuin pullosta. Riittävä juominen saattaa vähentää suolistovaivojen ilmenemistä. Riittävästä liikunnasta ja sosiaalisista tarpeista tulee myös huolehtia. Yhdenkään kanin ei tule viettää koko elämäänsä häkissä.
Tärkein viesti: syömätön kani on hätätapaus!
Syömätön kani on hätätapaus. Jos kaniini on ollut enemmän kuin 8-12 tuntia syömättä, se tulee viedä eläinlääkäriin tutkittavaksi myös päivystysaikaan. Tärkeintä on huolehtia kivunhoidosta ja nesteytyksestä, sekä tarvittaessa selvittää ja hoitaa syömättömyyden syy.
