Eläinlääkinnässä monien toimenpiteiden onnistuminen edellyttää lemmikin täydellistä liikkumattomuutta, jolloin potilas rauhoitetaan tai nukutetaan. Osa potilaista ei anna tehdä hoitotoimenpiteitä joko kivun, epämiellyttävän tilanteen tai pelon vuoksi. Toisinaan on parempi rauhoittaa potilas tutkimusten ajaksi, jotta voimakas pelkotila ei pahene.
Yleistutkimus on tärkeä
Tavallisimmat rauhoitteet ja nukutuslääkkeet vaikuttavat elimistöön monin tavoin. Tästä syystä on tärkeää tutkia potilas mahdollisuuksien mukaan jo ennen rauhoittamista.
Erityistä huomiota yleistutkimuksessa kiinnitetään sydämeen ja verenkiertoelimistöön sekä keuhkoihin. Yleistutkimukseen kuuluu mm:
- Sydämen kuuntelu
- Pulssin mittaus ja tunnustelu myös ääreisosista
- Limakalvojen värin arviointi
- Hiussuonten täyttymisajan tarkastaminen (KTA, kapillaarien täyttymisaika)
- Hengitysäänten kuuntelu
- Hengitystiheyden laskeminen
- Mahdollisen poikkeavan hengitystyypin huomioiminen
Sydänäänet
Toisinaan sydämestä kuuluu sivuääni – erityisesti vanhemman pikkukoiran matala-asteinen sivuääni on hyvin yleinen löydös. Sivuääni voi olla täysin harmiton ja vaaraton, eikä välttämättä heikennä anestesiaturvallisuutta. Eläinlääkäri suosittelee tapauskohtaisesti spesialistin tekemää sydämen ultraäänitutkimusta ennen anestesiatoimenpidettä.
Sydämen ultraäänitutkimuksessa saadaan selville mistä sivuääni aiheutuu ja onko sydämen toiminta heikentynyt. Läppävioissa kuultavat sivuäänet liittyvät pyörrevirtauksiin ja sivuäänen voimakkuus on usein suhteessa ongelman vakavuuteen. On myös sydänsairauksia, joissa sivuääntä ei välttämättä kuulu. Tällainen on esim. dilatoiva kardiomyopatia (DCM), joka on enimmäkseen suurten koirarotujen ongelma.
Hengitys
Nukutetun eläimen kaasujenvaihto ei ole samalla tasolla kuin hereillä olevan. Tästä syystä hengitysvaikeuksista kärsivällä potilaalla nukuttamista on aina pohdittava tarkoin ja toimenpide vaatii erityisen huolellista suunnittelua.
Ruumiinlämpö
Lämpötila mitataan yleensä ennen rauhoitusta. Ruumiinlämpö mitataan toimenpiteen aikana säännöllisin väliajoin. Isoista leikkaushaavoista menetetään lämpöä, erityisesti jos haava ulottuu ruumiinonteloon. Samoin hammastoimenpiteissä, joissa käytetään paljon viileää huuhtelunestettä, lämmönhukka voi olla merkittävä. Myös monet muut asiat vaikuttavat lämmönhukkaan, mm. potilaan koko ja karvapeitteen määrä sekä alusta, jolla potilas makaa. Myös lääkkeet vaikuttavat eläimistön lämmönsäätelyjärjestelmään.
Erityisesti pienet ja hoikat potilaat jäähtyvät helposti. Kylmettyminen hidastaa lääkeaineiden metaboliaa elimistössä ja hidastaa nukutuksesta toipumista. Tästä syytä potilasta pidetään lämpimänä monin tavoin ja lämmönsäästötoimiin kiinnitetään huomiota alusta lähtien.
Miksi verinäytteet ovat tarpeen ennen nukutusta?
Preanestesiaverinäytteitä eli ennen nukutusta otettavia verinäytteitä suositellaan erityisesti vanhemmille potilaille, niin kissoille kuin koirille. Lisäksi pennuilta ja kääpiöroduilta tulee tarkastaa verensokeri ennen anestesiaa. Yksilökohtaisesti eläinlääkäri voi suositella preanestesiaverinäytteitä myös nuoremmalle lemmikille.
Yleensä tarkistetaan verenkuva ja peruselinarvoja. Verenkuva antaa tietoa veren eri solupopulaatioista: solujen määristä, suhteista, koosta ja iästä. Elinarvot taas kertovat mm. maksan- ja munuaisten toimintakyvystä, proteiinien määristä verenkierrossa ja verensokerin määrän.
Verenkuvassa eläinlääkäriä kiinnostaa moni asia, erityisesti happea kuljettavien punasolujen kokonaismäärä sekä punasolujen prosentuaalinen osuus koko verestä (hematokriitti).
Lääkkeellisessä unessa keuhkojen toiminta ja keuhkotuuletus heikentyvät käytännössä aina, joten elimistön hapensaanti on tavallista vähäisempää myös terveillä potilailla. Aneemisella potilaalla punasolujen määrä on normaalia vähäisempi, joten elimistön hapensaanti on tavallistakin heikompaa. Tästä syystä on annettu suosituksia mm. hematokriitin osalta raja-arvoista, joita pienemmillä ei tulisi lähteä nukutukseen ennen verensiirtoa.
Eläinlääkäri on kiinnostunut myös verihiutaleiden määrästä leikkauksia tai hammaskirurgiaa suunniteltaessa. Verihiutaleet muodostavat ensihyytymän haavaan ja jos verihiutaleiden määrä on alhainen, verenvuotojen riski kasvaa.
Ihanteellisimmassa tilanteessa potilaasta otetaan verinäytteet erillisellä käynnillä ennen varsinaista hoitokäyntiä. Tällöin eläinlääkäri voi etukäteen suunnitella anestesian potilaan erityistarpeiden mukaan, reagoida mahdollisiin muutoksiin tai tarvittaessa siirtää toimenpiteen myöhäisempään ajankohtaan, jolloin havaitut ongelmat on korjattu.
Koiran ja kissan rauhoitus eli sedaatio
Rauhoitus tai ennen varsinaista nukutusta tarvittava esilääkitys annetaan tavallisimmin pistoksena lihakseen. Rauhoituksia on voimakkuudeltaan eri asteisia. Toiset lääkkeet tekevät potilaasta vain hieman huteran tai tavallista hitaamman, toisten lääkkeiden teho, ainakin isommilla annoksilla voi riittää hyvinkin syvään uneen.
Pientä toimenpidettä, kuten näytteenottoa varten voi riittää kevyt rauhoitus, joka tyynnyttää ja vähentää ahdistuneisuutta. Toisaalta erittäin hermostunut tai pelokas potilas voidaan joutua rauhoittamaan syvempään, jotta tarvittava toimenpide pystytään tekemään.
Rauhoitus toteutetaan aina tarpeen mukaan potilaan temperamentti ja toimenpide huomioiden. Toiset yksilöt ovat selvästi herkempiä tai vastustuskykyisempiä rauhoitusaineille ja siksi annoksista ja niiden tehosta tehdään merkintä anestesiakaavakkeeseen ja potilaan kortille, tiedoksi koko henkilökunnalle seuraavia kertoja varten.
Koiran ja kissan nukutus eli anestesia
Kun esilääkitys on vaikuttanut, tehdään tarvittavat esivalmistelut, kuten kanylointi suoniyhteyden saamiseksi. Leikkauspotilailta valmistellaan operoitava alue jne. Viimeistään tässä vaiheessa aloitetaan esihapetus maskilla. Kun tarvittavat esivalmistelut on saatu tehtyä, uni syvennetään rauhoituksesta nukutuksen puolelle.
I.M.-anestesia eli lihaksensisäinen anestesia tarkoittaa sitä, että eläimelle annetaan lihakseen pistoksena sellainen lääkeaineiden yhdistelmä, että uni on riittävän syvää tarpeellisten toimenpiteiden tekemiseksi. Erillistä rauhoitusvaihetta ei varsinaisesti ole.
I.V.-anestesia eli suonensisäinen anestesia tarkoittaa sitä, että tasaista unta pidetään yllä suoniyhteyden kautta annettavilla lääkeaineilla. Tämä voidaan tehdä valmiiksi tasapainotetulla liuoksella, jota annostellaan tietyllä nopeudella suoneen. Toinen tapa on lisätä unilääkettä suoneen tarvittaessa vasteen mukaan.
Hengitysputki voidaan laittaa hengitysteitä turvaamaan, mutta se ei ole nukutuksen kannalta välttämätön. Pienissä ja nopeissa toimenpiteissä potilas saakin useimmiten happea pelkällä maskilla.
Inhalaatioanestesiassa potilas pysyy unessa hengittämänsä anestesiakaasun avulla. Tätä varten potilaalle laitetaan hengitysputki. Tämän menetelmän hyviä puolia on se, että hengitystiet on aina turvattu, eikä ongelmia välttämättä tule, vaikka mahansisältöä nousisi suuhun operaation aikana (regurgitaatio). Myös hammastoimenpiteissä pystytään ehkäisemään huuhteluveden valumista hengitysteihin.
Mihin anestesian aikana kiinnitetään huomiota?
Unen aikana valvotaan vähintään sydämen lyöntitiheyttä ja hengitystaajuutta, unen syvyyttä ja verenkiertoa sekä lämpötilaa. Tämän voi tehdä tarkkailemalla potilasta, apuna kädet, stetoskooppi ja lämpömittari. Valvontalaitteita hyödyntämällä on myös mahdollisuus seurata:
- Veren happipitoisuutta
- Verenpainetta
- Uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta
- Sydänkäyrää eli EKG:ta
Mitatut määreet kertovat potilaan kokonaistilanteesta, unen syvyydestä sekä mahdollisesta kipuaistimuksesta. Samalla saadaan tietoa elimistön, erityisesti sydämen ja keuhkojen toiminnasta.
Arvot kirjataan valvontakaavakkeeseen tasaisin väliajoin, jolloin saadaan kokonaiskäsitys elimistön tilasta sekä siitä, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Tällöin voidaan myös ennakoida mahdollisia ongelmia anestesian aikana. Toisinaan anestesian aikana ilmenee komplikaatioita, joihin pitää reagoida välittömästi. Näihin tilanteisiin valmistaudutaan lääkitys- ja toimintasuunnitelmilla jo ennen anestesian alkamista.
Anestesiaa valvotaan herkeämättä
Edelleen moni ajattelee, että ”näin vanhaa potilasta ei voi enää nukuttaa”. Myös sivuääni huolettaa monia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nykypäivän eläinlääkinnässä on useita erilaisia tapoja nukuttaa potilas, ja myös eläinanestesiologian osaaminen on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana.
Omaeläinklinikalla anestesioita valvotaan tarkasti erilaisten laitteiden sekä anestesiahoitajan toimesta, mikä mahdollistaa muutosten nopean havainnoimisen ja puuttumisen mahdolliseen ongelmatilanteeseen välittömästi.
Herääminen anestesiasta
Heräämisvaihe ja eläimen seuraaminen sen aikana on myös tärkeä osa turvallisen anestesian kokonaisuutta. Anestesiaan liittyvät kuolemat tapahtuvatkin useimmiten heräämisvaiheen aikana. Tästä syystä Omaeläinklinikalla heräävää lemmikkiä valvotaan kunnes se on täysin herännyt. Ideaalitilanteessa potilas kotiutetaan vasta sitten, kun se kävelee itse ulos.
